Lähimatkailua Uluwatuun ja Amediin
heinäkuuta 09, 2018
Uluwatu
Ubudissa vietettyjen rentojen, joogan ja levyttelyn täyteisten viikkojen jälkeen oli pientä lähimatkailun kuumetta havaittavissa. Hyvä ystävä ja työkaverini Jani ilmaantui oman Vietnamin reissunsa jälkeen Ubudiin palautumaan. Nakkasimme enimmät tavarat hänen majapaikkaan säilytykseen, ja hyppäsimme aamuvarhain skootterin selkään. Edessä oli 55 km matka vilkkaita ja ruuhkaisia teitä pitkin Balin saaren eteläosaan, Uluwatuun. Ubudissa ilma oli pilvinen ja lämpötila +28 astetta, mitä mainioin ajokeli. Otimme kolmen yön reissulle mukaan vain kaiken välttämättömimmän. Pakkasimme vähät tavaramme kahteen päiväreppuun. Mukaan lähti myös pieni ensiapupakkaus.
Päätimme lähteä liikkeelle useamman pysähdyksen taktiikalla. Kokemuksesta viisastuneena tiedämme, että se säästää pakaroita ja ehkäisee tehokkaasti kroonista niskajumia. Poikkesimme kerran jäätelöllä, samalla ostimme lisää vettä. Mitä lähemmäksi saavuimme Sanuria ja Kutaa, sitä kuumemmaksi kävi ilma. Pilvet hävisivät taivaalta ja aurinko porotti säälimättömästi. Siinä oli taas useamman kerran tällä reissulla grillattu niska kovilla.
Liikenne oli todella vilkasta. Vietnamista tuttuja äänimerkkejä ei täällä käytetä, joten kaikki pitää havainnoida visuaalisesti. Varsinkin takaa, liian läheltä ja suurella nopeudella ohittelevat aiheuttivat pieniä kuumotuksia. Jokaisen pienen pihatien suojista saattaa tulla lähes mitä vain yllättäen eteen.
Pysähdyimme syömään Djimbaranissa, mistä on matkaa Uluwatuun enää reilu 10 km. Huomasimme yhtäkkiä tutun punaisen logon tien oikealla puolella. Olimme viimeksi syöneet samassa paikassa tammikuussa Omanissa. Siinä se oli, Pizza Hut!
Saavuimme Uluwatuun muutaman tunnin matkan jälkeen mahat pizzasta pinkeinä. Huolimatta useamman pysähdyksen taktiikasta, hartiat tuntuivat kiveltä ja ahteri superlonilta. Pohkeista pystyi vielä jotain tuntoa aistimaan. Skootterilla matkustaminen kakspäällä on rentouttavaa ja mukavaa. Suosittelemme lämpimästi varsinkin pitkiä siirtymiä.
Uluwatussa oli erittäin helteinen ja läkähdyttävä ilma. Majoituimme kolmeksi yöksi siistiin ja miellyttävään Olas Homestay - nimiseen majataloon, jossa oli huolella hoidettu puutarha. Sisäpihan etuosassa oli alkamassa uima-altaan rakentaminen. Heitimme päiväreput huoneeseen ja suuntasimme samantien Uluwatu - temppelille. Matkaa kertyi vuoristoteitä ylös alas 7 km suuntaansa. Temppelille on parin euron sisäänpääsymaksu. Alue maisemineen on kuvankaunis. Balilaiset rakastavat portaita, lähes jokaiselle temppelille pääsy vaatii enemmän tai vähemmän pohjelihaksia. Temppelit ja patsaat ovat yksityiskohtaisia ja niiden koristeluun on käytetty valtavasti aikaa. Meitä kiinnosti täällä erityisesti maisemat, meri ja jyrkät kalliot.
 |
| Chocolate madness. Uluwatu temppeli. |
Kun olimme lähdössä alueelta pois, todistimme hieman kyseenalaista episodia. Kiinalaiset turistit halusivat ottaa selfieitä pienen vastasyntyneen apinanpoikasen kanssa. Paikallinen opas oli kaapannut emolta poikasen ja poseerasi kännyköiden parrasvaloissa. Kiinalaiset turistilaumat olivat haltioissaan, meitä tilanne lähinnä suretti. Kaiken huipuksi jouduimme kulkemaan kapeaa polkua pitkin erittäin raivoisan ja agressiivisen apinalauman läpi, joka yritti saada poikasta takaisin. Se polku sattui olemaan ainoa tie ulos koko paikasta. Molemmilla puolilla oli kymmeniä sähiseviä ja uhkaavasti käyttäytyviä isoja apinoita. Onneksi selvittiin ilman puremia. Kuljimme vain rauhallisesti pois alueelta.
Uluwatu on surffareiden suosiossa. On mahdotonta olla törmäämättä turistiin, jolla on vaalea hulmutukka, RayBanit, hihaton paita, jäätävä rusketus ja skootterin kyljessä surffilauta. Täällä onkin mitä parhaimmat puitteet surffaukseen. Ominaista Uluwatun rannoille on, että niille joutuu kävelemään monesti satoja portaita alas. Kävimme tutustumassa lähes kaikkiin rantoihin, mutta yksi oli ehdottomasti ylitse muiden. Se on vaikeasti saavutettavissa, mutta ehdottomasti jokaisen hikipisaran arvoinen.
 |
| Uluwatu, Dream Beach |
Kävelimme pitkin rantaviivaa, välillä istuimme alas ihailemaan merta ja katselemaan merilintujen saalistusta. Aurinko paahtoi kuumasti, kunnes katosi hetkeksi tummien pilvien taakse. Rapujen tekemiä reikiä ja koloja oli rantahiekka täynnä. Emme millään olisi malttaneet lähteä pois, mutta nälkä alkoi jo muistuttamaan itsestään. Viimeistään siinä vaiheessa laitoimme liikettä niveliin, kun muutama iso vesipisara tipahti kasvoille.
Uluwatussa on tavallaan useita keskuksia ja skootteri on paras kulkupeli siellä liikkumiseen. Jokainen majapaikka tarjoaa sen vuokralle. Pankkiautomaatteja on hyvin tarjolla. Ravintoloita on lukuisia päätien varrella. Suosituimmilla rannoilla on kahviloita ja muita ruokapaikkoja. Hintataso on jopa Ubudia korkeampi. Uluwatussa riittää kapeita teitä ja polkuja ajettavaksi. Koskaan ei tiedä mitä mukavaa tien päästä löytyy..
Muutaman päivän aikana tuli skootterin mittariin parisataa kilometriä. Ajoimme takaisin Ubudiin, jossa vietimme yhden yön. Samalla totesimme, ettei Amediin jaksa millään lähteä seuraavana aamuna ajamaan. Matkaa olisi kertynyt 78 km suuntaansa haastavia vuoristoteitä pitkin. Pyysimme jo tutuksi tullutta majatalon isäntää järjestämään meille kyydin tulevalle aamulle.
 |
| Uluwatu, matkalla alas Nyang-Nyang Beach:lle. Nyang-Nyang Beach. |
Amed
10 km ennen Amedia löytyy pysähtymisen arvoinen paikka. Tirta Gangga on uskomattoman kaunis puutarhan ympäröimä temppelialue, jota kutsutaan myös vesipalatsiksi. Sinne kannattaa mennä aikaisin aamulla, jos ei halua nauttia maisemista kymmenien selfie-tikkujen seassa. Temppelialue on lisäksi suosittu hääkuvaus kohde.
Jos vain mahdollista, niin ilma oli Amedissa vieläkin kuumempi kuin Uluwatussa. Varasimme majoituksen loistavalta paikalta ihan meren rannalta. Majatalon nimi oli De Adame Guesthouse, joka oli rakennettu pari vuotta aikaisemmin. Huone itsessään on valtavan kokoinen ja raikkaasti sisustettu. Valkoinen ja turkoosi väritys toi mieleen Kreikan Santorinin. Rannalta on upeat näkymät Mt. Agungin aktiiviselle tulivuorelle, joka tuprutteli höyryjä useamman kerran päivässä. Ensimmäisenä yönä heräsimme ukkosta muistuttavaan jyrinään, samalla kun talo vähän vavahteli. Tulivuori siellä vain muistutti olemassa olostaan..
Amed on rauhallinen kohde, joka soveltuu mitä parhaiten snorklaukseen ja sukeltamiseen. Vesi on todella kirkasta, korallien eläimistö on runsaslukuinen ja monimuotoinen. Kilometrejä pitkä rantatie myötäilee maaston korkeuseroja. Sen molemmin puolin kasvaa palmuja, mangopuita ja monia muita lajeja mitä ei edes tunnistettu. Liikenne on todella rauhallista ja rentoa. Rantatien varrella on siellä täällä ravintoloita, sukelluskeskuksia, sekä tietysti toinen toistaan hienompia majapaikkoja. Osa niistä sijaitsee korkeilla kukkuloilla, mistä on henkeäsalpaavat maisemat kauas horisonttiin. Suosituimpia ovat kuitenkin bungalowit ja hostellit heti meren rannalla. Mikä onkaan mukavampaa, kuin lähteä omalta rannalta aamuisin uimaan, snorklaamaan ja katselemaan vedenalaista elämää. Amedin vilkkain sesonki alkaa karkeasti heinäkuun alusta, ja se ajoittuu merivirtojen mukaan. Meidän aikana siellä oli todella rauhallista ja lupsakka meininki. Ruoka on Amedissa hyvää ja suhteellisen edullista. Ehdottomasti yksi parhaimmista on Blue Earth Village - ravintola.
Siellä kannattaa testata esimerkiksi pizzaa ja pasta-annoksia.
 |
| Tirta Gangga. Alla: Parananjättilumpeet |
Majatalon isäntä kutsui meidät illalliselle meren rannalle. Tähtitaivas oli niin käsittämätön, ettei sitä pysty mitenkään sanoiksi pukemaan. Miljoonia tähtiä, osan linnunradan pyrstöstä pystyi erottamaan. Kuun sirppi valaisi taivasta poikkeuksellisen matalalta, ja se painui vuorten taakse horisonttiin. Ensimmäisen kerran elämässä näimme kuun nousevan ja laskevan muutaman tunnin sisällä.
Varhain samana aamuna Made oli käynyt isänsä kanssa reissun merellä. Saaliiksi saatiin makrilleja. Maden isä on mestarikokki ja entinen ammattikalastaja. Hän loihti illallisen, joka ei ihan heti unohdu. Menuun kuului hiilloksella kypsennettyjä makrilleja tulisen makean chilikastikkeen kera, paikallista keittoa, riisiä, kalapullia ja vaikka mitä muuta. Oli uskomatonta kuulla, mitä kaikkea Maden elämässä on tapahtunut, ja miten hän päätyi majatalo-yrittäjäksi muutamia vuosia aikaisemmin. Illallinen maksoi meiltä molemmilta yhteensä noin 6 euroa.
 |
| Amed, De Adame Homestay. |
Mt. Agung kohosi jylhänä ja uljaana koko matkan vasemmalla puolella. Katsoimme kartasta pienen vuoristotien, ja eikun nokka kohti Agungin alarinteitä. Tulivuori kohoaa yli 3000 metrin korkeuteen ja se levittäytyy valtavalle alueelle. Ajelimme kilometrejä ylöspäin aina vuoren alarinteille asti.
Muutamat harvat paikalliset vastaantulijat tööttäilivät ja hymyilivät meille iloisesti, kun kohtasimme kapealla tiellä. Välillä kohdalle osui pieni ja vaatimaton temppeli. Mt. Agungin alarinteiltä on maagiset näkymät laaksoon ja merelle, joka hohti erityisen turkoosina kilometrien päässä. Itse tulivuorelle ei ollut nyt asiaa, koska se on erittäin aktiivinen.
Iltapäivälle suunniteltu snorklaus odotti majapaikassa. Lainasin välineet ja suuntasin rantaan. Vesi osoittautui todella lämpimäksi, näkyvyys oli erinomainen. Made kertoi aiemmin, että jos olisin erittäin onnekas, saattaisin nähdä merikilpikonnan. Niitä asuu Amedin kilometrejä pitkällä rantakaistaleella vain kolme kappaletta. Jokainen, joka on joskus snorklannut tai sukeltanut korallien yläpuolella tietää, kuinka uskomaton se näky on väreineen, kaloineen ja meritähtineen.
Olin ollut meressä jo yli puoli tuntia ja uinut melkoisen matkan. Ei näkynyt jälkeäkään merikilpikonnasta, eikä liiemmin Nemostakaan. Hieman pettyneenä ja väsyneenä käännyin takaisin. Yhtäkkiä metrin päässä oli kilpikonna ottamassa happea. Uskomaton näky. Se katsoi minua hetken, jonka jälkeen se hitaasti vajosi pinnan alle ja lipui syvyyksiä kohti. Olin niin innoissani, että vedin varmaan pari desiä merivettä keuhkoihin. En antanut sen häiritä, vaan seurasin kilpikonnaa niin kauan, kunnes se katosi näkyvistä. Yskin muutaman minuutin keuhkoista vettä, ja palasin hitaasti rantaviivaa myötäillen takaisin lähtöpaikkaan. Selitin Madelle mitä olin nähnyt. Hän kertoi, että kyseinen yksilö on 7 - vuotias nuorukainen, jota vain harva ihminen on onnistunut näkemään. Kyläläiset ovat antaneet kilpikonnalle oman nimenkin, mutta en millään muista sitä enää.
Amed oli Balin reissun ehdottomia kohokohtia. Todella rento meininki, erinomainen paikka snorklaukseen sekä akkujen lataamiseen. Luonto on kaunis, rannat ovat mustaa kiveä ja hiekkaa, mikä on ominaista vulkaanisella alueella. Täältä pääsee Gilin saarille ja Lombokiin pikaveneellä noin tunnissa. Olimme Amedissa kolme yötä, mikä on ehdottomasti aivan liian vähän. Täällä menee helposti viikkokin.
 |
| Amed. Nimetön ranta. Unohtumattomat auringonlaskut. Taustalla aktiivinen Mt. Agung |
Paluu Ubudiin
Paluu Ubudiin ja arkirutiineihin kävi nopeasti. Dewa vei meidät kolme päivää aiemmin Amediin, ja nyt hän haki meidät takaisin. Meillä oli edelleen Dewalta vuokrattu skootteri käytössä, joten pakkasimme laukut ja tavarat kyytiin. Ubudin liikenne on vilkastunut huomattavasti kolmessa vuodessa. Yhä useammalla on varaa ostaa auto. Sen saa hankittua muutamalla tuhannella eurolla omaksi. Suuntasimme Ubudin vilkkaasta ja ruuhkaiseksi muuttuneesta keskustasta kohti riisipeltoja. Seuraava majoitus otettiin AirBnB:n kautta suoraan koko viikoksi. Paikan nimi on Buddha Home. Kävimme katsomassa paikan valmiiksi jo viikkoja aiemmin ja ihastuimme siihen välittömästi. Majatalon omistaa rento ja miellyttävä itävaltalainen eläkeläispariskunta. Pariskunnan itse lomaillessa, saimme olla täysin kahdestaan muutaman ensimmäisen päivän.
Buddha Home on rakkaudella hoidetun puutarhan suojissa, pitkän tien päässä riisipeltojen keskellä. Jos kaipaa luontoa ja rauhaa ympärilleen, kannattaa tulla tänne. Omalla terassilla on riippumatto, jossa voi ottaa tarpeen tullen vaikka päiväunet. Pihalla on pieni uima-allas. Helteisenä päivänä se on oiva paikka käydä viilentymässä. Näkymät vihreille riisipelloille avautuivat joka suunnasta.
Puutarha on päivisin täynnä kolibreja, perhosia ja muita siivekkäitä lentelijöitä. Naapurin ankkalauma tepastelee riisipellolla ja pääskyset lentävät taivaalla. Jossain ammuu lehmä. Kukko kiekuu lähellä. Hento tuulenvire heiluttelee puutarhan kukkaistutuksia. Uima-allas solisee ja liplattaa taustalla. Kymmenien eri kasvien ja kukkien tuoksut leijailevat ilmassa. Takapihalla on vesialtaan päällä katos, jonne voi vetäytyä auringolta suojaan, ja jossa söimme jokaisen aamupalan. Pihapiiri suorastaan väreilee harmoniaa. Takapihan vesialtaassa on useita kaloja, pieniä ja isoja. Jos jaksaa hetken istua paikallaan hiirenhiljaa, voi nähdä, kun pieni kilpikonna pariskunta nousee kivetykselle paistattelemaan auringon lämmössä.
Illan hämärtyessä alkaa toinen elämä. Pääskyt, perhoset ja muut pörriäiset vaihtuvat lepakkoihin, liskoihin, sääskiin ja tulikärpäsiin. Oli kyllä hieno kokemus nähdä ensimmäistä kertaa elämässä sähkön sinisenä loistavia tulikärpäsiä. Kyllä luonto on vain ihmeellinen.
 |
| Ubud, Buddha Home. Viihtyisä aamupalapaikka. Omalla terassilla. Meidän naapurit ja pihatie. |
Seurasimme viikon ajan erään lintuemon pesänrakennuspuuhia, kun samalla söimme aamupalaa. Eräänä aamuna emo piti tavanomaisesta poikkeavaa ääntä. Näimme, miten se muni yhden kauniin vaaleanpunaisen munan pesään ja poistui sitten hakemaan lisää sopivia oksia pesän suojaksi. Lähtöaamuna munia oli kaikkiaan jo kolme kappaletta. Lintulaji ei meille koskaan selvinnyt.
Serkkupoika Riku ja hänen vaimonsa Laura tulivat lomamatkalle Balille ja Ubudiin. Tuliaisina Suomesta saimme kilon irtokarkkeja, Fazerin suklaalevyjä sekä ruisleipää. Ei ollut onnella rajoja. Kävimme useamman kerran yhdessä ulkona syömässä, istuimme kahviloissa ja ajelimme skootterilla ympäriinsä. Eräänä päivänä vierailimme yhdessä Tegenungan vesiputouksella, joka on reilun 10 kilometrin päässä Ubudista. Rikulla ja Lauralla oli hieman huono tuuri sään suhteen. Lähes jokaisena päivänä heidän ollessa Ubudissa satoi kaatamalla vettä. Jouduttiin ostamaan jokaiselle sadeviitat, ja olimme melko hupaisa näky liikenteessä värikkäissä sadeviitoissa. Hymy oli herkässä vastaantulijoilla..
 |
| Tegenungan vesiputous. |
Skootteri episodi
Eräänä iltana söimme pienessä paikallisessa Warungissa Ubudin sivukadulla. Teimme juuri lähtöä ja olimme maksamassa päivällistä. Ravintolan ohi lipui hitaasti iso katumaasturi. Kuului rysähdys ja kuinka ollakaan, maasturi osui meidän skootteriin, joka putosi ojan pohjalle kyljelleen. Sivukadut Ubudissa ovat kapeita ja ahtaita. Skootteri jätettiin niin laitaan katua kun vain mahdollista. Muutama muu skootteri oli vielä lähempänä ajorataa, joten vaati kohtalaista taitoa osua juuri meidän kulkupeliin.
Ravintolan omistajan mies juoksi paikalle samaan aikaan kun me päästiin ihmettelemään tapahtunutta. Tässä vaiheessa otin kuvan kännykällä auton rekisterikilvestä ja mallista. Kuski nousi hetken päästä autosta ulos ja tuli tarkastamaan vahinkoja. Kaveri puhui sen verran paksulla aksentilla, että veli venäläinen se vuokra-autoa kuljetti. Kaduille molemmin puolin alkoi nopeasti kertyä jonoa ja hermostuneimmat huutelivat jo venäläiselle, että siirrä nyt se auto sivuun.
Ravintolan omistajan kanssa nostimme skootterin ojasta ja aloimme tarkastamaan vaurioita. Venäläinen hyppäsi auton rattiin, ja yritti veivata maasturia eteen ja taakse. Auton käsittelytaito oli sitä luokkaa, että hieman hirvitti sitä touhua katsella. Siinä vaiheessa, kun palanut kytkin haisi ilmassa, joku paikallinen tuli tarjoamaan ajo-opetusta venäläiselle. Yritin saada kuskin yhteystietoja useampaan kertaan siinä onnistumatta. Jäimme kaikki hölmistyneinä katsomaan, kun venäläinen lähti yhtäkkiä paikalta kumit savuten. Auto paahtoi pikku kujaa pitkin todella kovalla nopeudella ja katosi yön pimeyteen.
Kaveri sitten otti ja pakeni paikalta. Venäläinen oli selvästikin ensikertalainen Ubudissa. Hän ei nimittäin tiennyt, että edessä oli riisipelto ja umpikuja. Ravintolan pitäjä oli jo soittamassa poliiseja paikalle. Ehdotin, että soitetaan myöhemmin, jos venäläinen ei suostu yhteistyöhön. Hyppäsin skootterin selkään, joka oli todettu ehjäksi muutamaa pientä naarmuja lukuunottamatta. Ei tarvinnut kauaa ajella, kun city -maasturin takavalot erottuivat kujalla.
Koputin kuskin ikkunaan. Samalla näin, kun venäläisen tyttöystävä itki ja huitoi etupenkillä. Denice, joka toimi kuskina, avasi ikkunan. Kysyin häneltä, että mitä just äsken tapahtui. Hän vain pyyteli anteeksi. Selitin ja väänsin rautalangasta, mitä seuraavaksi tapahtuu. Asia voidaan hoitaa tässä ja nyt vaihtamalla puhelinnumerot ja majapaikan tiedot, tai otetaan paikallinen poliisi hämmentämään soppaa entisestään. Denicen mielestä poliisin kutsuminen ei kuulostanut yhtään hyvältä vaihtoehdolta. Olin samaa mieltä. Kerroin myös oman mielipiteeni ihmisistä, jotka pakenevat kolaripaikalta. Loppujen lopuksi kaikki saatiin sovittua ja ilmoitin, että perästäpäin kuuluu, jos tarvetta ilmenee.
Balilla, kuten käytännössä kaikkialla Aasiassa, länsimaalainen kustantaa poikkeuksetta kaikki vahingot ja on vastuussa onnettomuudesta. Syyllisellä ei ole väliä. Esimerkiksi kolaripaikalle Vietnamissa kutsuttu poliisi maksaa kolme miljoonaa dongia (100€ ), joka on maksettava heti käteisellä.
 |
| Ubud Monkey Forest |
Monkey Forest
Ubudin apinametsä on suosittu turistikohde. Joka kuukausi siellä vierailee noin 120 000 ihmistä. Metsässä asuu noin 750 apinaa, jotka elävät kuudessa eri yhdyskunnassa. Jokaisella yhdyskunnalla on omat reviirit. Metsässä on 186 eri puu - ja kasvilajia, alue itsessään on 12,5 hehtaarin kokoinen. Alueella on kolme temppeliä. Apinat ovat tottuneet ihmisiin eivätkä pelkää mitään. Puistoon ei kannata ottaa mukaan käsilaukkua, vesipulloa, muovipusseja eikä varsinkaan mitään syötävää. Puiston asukit ovat todella uteliaita ja huomaavat varmasti, jos mukana on naposteltavaa tai evästä. Joka päivä apina puree vähintään yhtä turistia. Purema voi olla erittäin vaarallinen ja sisältää monesti useita eri viruksia, jotka siirtyvät pureman kautta ihmiseen. Yksi ihmiselle vaarallinen on Herpes B virus. Jotkut yksilöt saattavat kantaa vesikauhua. Se on ikävä päätös Balin vierailulle, varsinkin jos rokotteet ovat paikallisista sairaaloista lopussa. Seuraava lähin sairaala löytyy Singaporesta tai Kuala Lumpurista. Kaikesta huolimatta paikka on ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Maalaisjärjellä ja normaalia varovaisuutta noudattamalla riski joutua apinan puremaksi on todella pieni.
Galungan ja Kuningan 2018
Galungan:ssa Balilaiset juhlivat hyvän voittoa pahasta. Paikalliset ihmiset pukeutuvat perinteisiin juhla-asuihin. Juhlan ensimmäisenä päivänä jumalat laskeutuvat maan päälle. Kuningan on päätösjuhlapäivä, jolloin jumalat nousevat takaisin taivaaseen. Päivämäärät vaihtelevat, koska Pawukon kalenterissa on vain 210 päivää. Pääsimme seuraamaan hyvin läheltä tätä kymmenen vuorokautta kestävää juhlintaa. Alkuvalmistelut aloitettiin jo viikkoja aikaisemmin. Temppelit ja talot koristellaan värikkäillä käsitöillä ja kukka - asetelmilla. Jokaisen talon edustalla on oma pitkä bambu-pylväs, jota kutsutaan nimellä penjor. Pylväät on koristeltu mm. kookospuun lehdistä tehdyillä koristeilla. Kaikissa pylväissä on pieni katos, jonka suojiin jätetään joka päivä uhrilahjoja jumalille. Yksityiskohtiin on käytetty valtavasti aikaa.
Galungan on balilaisille tärkeä juhla, jolloin vieraillaan perheiden, läheisten sukulaisten sekä hyvien ystävien luona.
 |
| Ubud, Galungan ja koristeelliset Penjor-pylväät. Paikallisen temppelin sisäänkäynti. |
Kylpylät
Ubudissa ja sen lähiympäristössä on laaja valikoima korkeatasoisia kylpylöitä, jotka tarjoavat kaikenlaisia hemmottelupaketteja. 2-4h hoitopaketit maksavat vain murto-osan verrattuna esimerkiksi Suomen hintoihin. Kylpylät sijaitsevat yleensä viidakon keskellä trooppisen kauniin puutarhan ympäröimänä tai riisipeltojen läheisyydessä. Jokainen yksityiskohta on tarkoin suunniteltu ja toteutettu.
Tjampuhan Spa sijaitsee noin 1,5 km päässä Ubudin keskustasta. Reitti kylpylään kulkee portaita alas pieneen kanjoniin, jonka keskellä virtaa joki. Kylpylässä on kaksi aitoa suomalaista saunaa, kaksi höyrysaunaa, sekä kylmä - ja kuumavesiallas. Puitteet ja ympäristö ovat niin harmoniset, kuin vain mahdollista. Hoitopaketteja on lukuisia mistä valita. Täällä vierailimme useamman kerran saunomassa ja uimassa, koska tämä paikka ei ole vielä turistimassojen tiedossa. Monesti olimme kylpylässä ihan kahdestaan. Esimerkiksi kahden tunnin hoito maksoi noin 20€. Se sisälsi tunnin balilaisen hieronnan, vartalon kuorinnan ja jogurttinaamion, sekä lämpimän kukkakylvyn. Tämän lisäksi pakettiin kuului saunojen ja altaiden käyttö. Jos haluaa käydä vain uimassa ja saunomassa, 4 h lippu maksaa 6€.
 |
| Ubud, Tjampuhan spa. Kylmä - ja kuumavesialtaat. |
Karsa Spa on Ubudin ehkä suosituin kylpylä, eikä ihme. Hoitopaketit ovat todella korkealaatuisia. Kannattaa varata hoito ajoissa, jonot ovat pitkiä. Kylpylä on riisipellon vieressä. Trooppinen, kaunis puutarha on jo itsessään nähtävyys. Tänne kävelee Ubudin keskustasta alle puolessa tunnissa kauniiden kumpuavien maisemien läpi. Skootterilla pääsee myös, mutta tie kiemurtelee pitkän matkan kautta. Kilometrejä kertyy 12 suuntaansa. Kävimme täällä kaksi kertaa hoidoissa. Yksityiskohdat ja asiakkaan viihtyvyys on suunniteltu viimeisen päälle. Palvelu on lähes kuninkaallista tasoa.
 |
| Ubud, Karsa spa. Hoito aloitettiin valitsemalla hierontaöljyt ja nauttimalla inkivääriteetä. Rentouttava kukkakylpy. |
Vietimme Balilla kaksi ikimuistoista kuukautta. Paljon jäi vielä kokematta ja näkemättä. Ubud tuntui kodilta. Ubudissa, sen kulttuurissa ja ilmapiirissä on jotain täysin omalaatuista, mitä ei ole missään muualla. Se täytyy vain kokea itse.
0 kommenttia
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.