Miten maasta, jonka pinta-ala on Yhdysvaltojen kokoinen, minkä sisälle mahtuisi 22 Suomen kokoista valtiota, jonka luonto ja eläimistö on niin omalaatuinen ja erikoinen, voisi kertoa riittävästi yhdessä päivityksessä ja tekstissä? Australian kokemuksista kirjoittaisi helposti kokonaisen kirjan, eikä sekään tekisi riittävästi oikeutta tälle upealle mantereelle. Matkustimme Australiassa lentäen, matkailuautolla, junalla, metrolla, taksilla, bussilla, jokilaivalla sekä tietysti kävellen.

Saapuessa Australiaan, helpoin ja nopein tapa on hoitaa viisumiasiat netissä. Turistiviisumin saa maahan kolmeksi kuukaudeksi ja vieläpä ilmaiseksi. Viisumihakemuksen täyttäminen vie vain hetken aikaa ja myöntävä vastaus tuli sähköpostiin muutamassa minuutissa.

Melbourne

Saavuimme Australiaan kolme vuorokautta myöhässä ja pari tuhatta euroa köyhempinä, kiitos super-taifuuni Jebille. Pääasia kuitenkin on, että selvisimme hengissä siitä myrskystä. Rahaa voi takoa aina lisää, aikaa tai terveyttä ei. Ostimme uudet lennot Melbourneen Japanista, koneenvaihto oli Gold Coastin pienellä lentokentällä Australian itärannikolla. Olimme reippaasti lentoaikataulusta myöhässä, joten juoksimme suoraan saapuvien terminaalista hakemaan laukut ja siitä turvatarkastukseen. Vaihtoaikaa seuraavalle lennolle oli jäljellä ruhtinaalliset 35 minuuttia. 

Australian Rajalla - ohjelma palautui nopeasti mieleen. Lentokoneessa täytetty maihinnousukortti piti esittää jo passintarkastuksessa. Lyhyen haastattelun jälkeen vuorossa olikin vähän tiukempi haastattelu. Oletko pakannut laukkusi itse? Tiedätkö laukun sisällön? Tällä allekirjoituksella todistat, että kaikkiin kysymyksiin tässä kaavakkeessa olet vastannut rehellisesti ja totuuden mukaisesti? Tiedäthän, että virheellisen tiedon antamisesta seuraa satojen dollareiden sakko ja pahimmillaan karkotus maasta? Virkailija merkkasi tietyt kohdat maahantulokorttiin ja ohjasi meidät tiskiltä eteenpäin. 

Tämän jälkeen mentiin toiselle tiskille, jossa laukku läpivalaistiin. Läpivalaisun jälkeen merkinnät lappuun, josta seuraavalle tiskille ja laukku auki. Kaikki pussit ja nyytit auki, joka ikinen. Mistä nämä lääkkeet ovat, mihin tarkoitukseen? Miksi teillä on ase täällä? Vastasin, ettei se ole ase, se on Leatherman™️ työkalu. Se on kyllä merkitty maihinnousukorttiin. Mistä maasta olette kotoisin? Suomesta, vastasin. Aijaa, vai että ihan Suomesta, hienoa. Asia kunnossa, voitte jatkaa matkaa. 

Tunnelma rentoutui siis huomattavasti, kun virkailija kuuli meidän olevan Suomesta. Meillä oli jatkolennolle jo todella kiire. Ystävällinen virkailija sanoi, että ”just relax”, teidän jatkolento on melkein kolme tuntia myöhässä. Siihen loppui kiire. Pakkasimme rinkat jälleen kerran, kuten aika monta kertaa jo aiemmin tällä reissulla ja suuntasimme kahville. 

Odottelimme muutaman tunnin kentällä ja pääsimme viimein jatkamaan matkaa Melbourneen. Olimme aika väsyneitä, viimeinen viikko Japanissa oli ollut todella uuvuttava siirtymineen ja luonnonmullistuksineen. 

Melbournessa meitä odotti raikas keväinen keli. Lämpötila oli +13 astetta ja aurinko paistoi pilvien lomasta. Lentokentältä kaupunkiin on mahdollista päästä vain taksilla tai Skybus - lentokenttäbussilla. Molemmat ovat kutakuinkin yhtä kalliita suhteessa matkustajien määrään.

Tietysti aina voi kävellä, jos ei ole kiire minnekään..

Melbournessa on kätevä liikkua ratikalla.

Majoituimme Abbotsfordin kaupunginosaan, joka on tunnettu vietnamilaisista ruokapaikoistaan ja herkuistaan. Katukuvaa seuraillessa tuntui välillä, että olemme todellakin Vietnamissa, emme Australiassa. Asuntona toimi AirBnB:n kautta vuokrattu kolmio, josta meillä oli käytössä oma makuuhuone ja yleiset tilat. Asunnon omisti rento vietnamilaispariskunta, joka oli vuosia aiemmin muuttanut opiskelemaan Melbourneen. Ratikkapysäkki oli 100 m asunnolta. Sijainti oli mitä mainioin sen suhteen. 

Japanissa ja Etelä-Koreassa emme ostaneet paikallista puhelinliittymää, mutta kokemuksesta viisastuneina päätimme ostaa molemmille omat. Sitä paitsi monien autovuokraamojen ja yhtiöiden kanssa on helpompi asioida paikallisella liittymällä. Puhelinliittymä nopealla 4G yhteydellä ja 10gt datapaketilla maksoi noin 20€ ja oli voimassa 30 päivää.

Valitettavasti meidän aika Melbournessa oli typistynyt kuudesta päivästä kolmeen, joten emme ehtineet kaupungista nähdä läheskään kaikkea mitä olimme alunperin suunnitelleet. Sanotaan, että Melbournessa voi kokea neljä vuodenaikaa yhden päivän aikana. Tämä pitää kyllä paikkansa. Yöt olivat vielä alkukeväästä jäätävän kylmiä. Päivän ylin lämpötila saattoi käydä jopa +15 asteessa. 

Tutustuimme yhtenä päivänä lähiympäristöön ja kävimme ikivanhassa nunnaluostarissa, jonka nimi oli Abbotsford Convent. Se sijaitsee vain puolen tunnin kävelymatkan päässä majapaikasta. Satuimme sopivasti kulmille ruoka-aikaan, joten söimme luostarissa erinomaisen kasvisbuffet lounaan. Maksu oli vapaaehtoinen. Jokainen maksoi sen verran kuin oli varaa. 

Pari päivää pyörimme keskustassa ja kävimme katsomassa kaupungin kuuluisia rakennuksia.

Abbotsfordin entinen nunnaluostari ja puutarha.

Melbournessa kannattaa ostaa paikallinen Myki-kortti, joka toimii kaikissa julkisissa liikennevälineissä. Liikkuminen on kaupungissa helppoa ja vaivatonta. Kaupunki on täynnä loistavia kahviloita ja ruokapaikkoja, kulttuuria, taidemuseoita ja muita nähtävyyksiä. Sitä kutsutaankin Australian kulttuuripääkaupungiksi, eikä suotta. Hintataso on samaa luokkaa kuin Suomessa. 

Silmiinpistävää kaupungissa oli valtaisa kodittomien ja vähäosaisten määrä. Huumeiden käyttäjiä oli paljon, varsinkin ydinkeskustan ulkopuolella. Kaikesta huolimatta emme kokeneet oloamme mitenkään erityisen turvattomaksi. Kaiken kaikkiaan Melbourne jäi vähän etäiseksi ja kylmäksi. Jos aikaa olisi ollut edes muutama päivä lisää, olisimme saaneet kaupungista enemmän irti. Lentoliput Brisbaneen oli ostettu kuitenkin jo aiemmin Japanissa, joten ei auttanut muu kuin hypätä bussiin ja ottaa suunnaksi lentokenttä. 

Melbourne on täynnä toinen toistaan erikoisempia kahviloita ja alla kuuluisat Thornburyn ruokarekat.

Aurinkoinen ja aina lämmin Brisbane 

Australiassa liikutaan pääsääntöisesti lentäen isojen kaupunkien välillä. Sen kyllä ymmärtää hyvin, jos vähänkin käsittää maan mittasuhteita. Henkilöautolla Melbournesta Brisbaneen olisi tullut matkaa lähes 1700 km suuntaansa. Lentäen matka taittui reilussa kahdessa tunnissa.

Olimme palelleet edelliset kolme päivää Melbournessa. Monissa asunnoissa ei ole lämmitystä, ja talvella lämpötila laskee öisin jopa pakkaselle. Brisbanessa meitä odotti kuitenkin aurinkoinen ja kesäinen ilma. Lämpömittari oli +25 asteen hujakoilla. Merinovillapaidan sai pakata jo lentokentällä takaisin rinkkaan ja laittaa t-paitaa päälle. Fiilis oli jälleen korkealla ja hymy herkässä. Tilasimme kentältä Uber-taksin, jolla matkasimme reilut puoli tuntia Teneriffen hyvämaineiseen ja silmiähivelevän kauniiseen kaupunginosaan. 

Brisbane on kuuluisa hyvistä ulkoilureiteistään, pyöräbaanoista sekä kymmenistä puistoistaan, jossa jokainen voi grillata ja nauttia kauniista luonnon rauhasta. Kaupunki ylläpitää puistoja ja grillikatoksia verovaroin. Iltapäivisin perheet ja ystävät kokoontuvat sinne viettämään yhteistä aikaa eväskassit mukanaan. 

Päätimme yhtenä päivänä käydä ensimmäisen kerran tällä reissulla elokuvissa. Teatterina toimi historian havinaa huokuva ja kauniisti entisöity Elisabeth Picture Theatre. Seinillä oli alkuperäisiä ja vanhoja ensi-ilta julisteita aina 50-luvulta lähtien. Olimme ainoat katsojat 24 paikkaisessa tunnelmallisessa salissa.

Teneriffen kaupunginosan voi kiertää ympäri kävellen. Elizabeth Picture Theatre. Puistokävelyllä illan hämärtyessä.

Päivät menivät Brisbanessa nopeasti. Julkinen liikenne on rakennettu lähinnä bussiliikenteen varaan, mutta ihan hyvin se toimi. Lisäksi kaupunginosien välillä kulkee useita jokilaivoja, jotka ovat kaikille ilmaisia.

Meillä oli tarkoituksena olla Brisbanessa kuusi päivää, mutta suunnitelmat muuttuivat jälleen. Saimme eräästä voileipäkahvilasta reissun ensimmäisen ja ainoan mahataudin, ja kova tauti se olikin. Pari päivää meni vaakatasossa ja viikon oli heikko olo. Varasimme majapaikasta 3 extra yötä tämän takia, muuten olisi taas jäänyt monta hienoa paikkaa näkemättä. 

Brisbane on herkuttelijan paratiisi, ruokapaikkoja on tuhansia, samoin hyviä kahviloita.

Yhtenä päivänä kävimme retkellä West Endissä, joka on tunnettu hipstereiden kaupunginosana. Sulauduimme matkan aikana kulahtaneiden vaatteiden ansiosta oikein hyvin joukkoon. 

Kadut ovat täynnä toinen toistaan parempia kahviloita ja smoothie-baareja. Rakennukset ovat värikkäitä ja hauskan muotoisia. Tuntui siltä, kuin olisi palannut ajassa takaisin 70-luvulle jonnekin amerikkalaiseen pieneen kaupunkiin.

Meidän AirBnB kohteen vehreä sisäpiha. Auto: City Botanic Gardens. West Endin hippi kaupunginosa ja yksi monista kaupunginosan kahviloista.

Vierailimme myös Lone Pine Koala Sanctuary - nimisessä puistossa, jossa pääsimme syöttämään kenguruita ja näkemään kymmeniä kesyjä koaloja. 

Matka kestää Brisbanen keskustasta bussilla vajaan tunnin ja maksaa vain muutaman euron. Ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. 

Kävimme lisäksi Suomi-Village nimisessä vanhainkodissa vierailulla. Se on perustettu aikoinaan palvelemaan siirtolaisena Australiaan tulleita suomalaisia, jotka tarvitsevat vanhetessaan tuettua asumista. Sinne oli hieman pidempi matka, ja bussia joutui vaihtamaan kolme kertaa. Matka kesti kaikkineen lähes 2,5 h suuntaansa. Tiesimme, että sieltä voi ostaa suomalaisia turkinpippureita, karjalanpiirakoita ja muita kotimaisia herkkuja. Söimme mahat täyteen ja ostimme vielä paljon karkkia sekä suomalaista suklaata mukaan tuleville päiville.

Mukava yllätys oli, että yksi hoitajista puhui suomea, ja paikan johtaja tarjosi Maaritille heti töitä. Olimme kuitenkin saapuneet maahan turistiviisumilla, joten työnteko ei ollut mahdollista. Paikka muistutti huomattavan paljon suomalaista vanhainkotia sillä erotuksella, että ulko-ovet oli pidettävä aina suljettuina, käärmeiden takia..

Kengurut olivat niin kesyjä, että niitä pääsi rapsuttelemaan. Lone Pine Koala sanctuary, Brisbane.

Automatka Brisbane - Sydney 

Mark antoi meille ilmaisen kyydin autovuokraamoon, josta otimme pienen matkailuauton alle. Hyvästelimme todella mukavan AirBnB isäntäperheen, ja jatkoimme matkaa itärannikkoa pitkin kohti etelää. Vasemmanpuoleinen liikenne miljoonakaupungissa ei tuntunut muutaman ensimmäisen kilometrin jälkeen kovin hyvältä idealta, mutta nopeasti kuitenkin juonesta sai kiinni. 

Vuokrasimme auton viikoksi. Suunnitelma oli yksinkertainen. Ajamme itärannikkoa alaspäin reilut 1000 km ja pysähdymme aina kun tulee kaunis paikka kohdalle. Ensimmäinen etappi oli vain 100 km, koska meillä ei ollut mihinkään kiire. Loppujen lopuksi Australiassa ajaminen on helppoa ja turvallista, kunhan ei aja pimeällä. Monien autovuokraamoiden ehdoissa on pykälä, joka ei korvaa onnettomuuksia auringonlaskun jälkeen. Tämä johtuu Australian yöeläimistä, joita on todella paljon liikkeellä pimeän aikaan. Näimme lukuisia kuolleita kenguruita ja muita eläimiä teiden laidoilla automatkan aikana.

On the road! Villieläinten tapaturmat kyseisellä tieosuudella. Ruokahetki eräällä leirintäalueella.

Wommin bay. Ei ollut rannalla ruuhkaa.

Ajelimme pieneen kaupunkiin, joka oli kauniin sinisen meren äärellä. Valkoiset hiekkarannat ammottivat tyhjyyttään. Paikka oli niin puoleensavetävä ja seesteinen, että päätimme jäädä sinne yöksi. Katselimme netistä yösijaa, ja päädyimme eräälle leirintäalueelle ihan meren rantaan. Paikka oli nimeltään Tweed Coast Holiday Parks. 

Kävimme varaamassa autopaikan yöksi, ja suuntasimme iltapalan ostoon. Grillasimme lohta ja söimme salaattia iltapalaksi. Sen jälkeen lähdimme autiolle rannalle iltakävelylle. Seuraa pitivät lokit ja pari ratsastajaa. Ensimmäinen yö autossa jännitti hieman, mutta loppujen lopuksi nukuimme todella hyvät unet. Leirialueella liikkuminen pimeällä oli hieman kuumottavaa puuhaa. Siitä pitivät huolen myrkylliset käärmeet, joita alueella oli runsaasti. 

Aamulla keitimme puurot retkikeittimellä ja pakkasimme auton, oli aika jatkaa matkaa. Sitä ennen kävimme kuitenkin vielä upealla rannalla kävelemässä ja ihailemassa valtavia aaltoja. 

Taivas oli uskomattoman sininen ja aurinko paistoi kirkkaasti. Linnut lauloivat, lokit kirkuivat ja kaartelivat rannan ympärillä. Päivästä tulisi lämmin ja kaunis, suunnitelmissa oli parin tunnin matkan päässä sijaitseva Byron Bay. 

Leirintäalueilla sai olla tarkkana käärmeiden kanssa. Koti renkaiden päällä.

Reitin varrelle osui kuitenkin niin upeita paikkoja, että parin tunnin sijasta taisi mennä useampi tunti. Heti päästyämme perille, veimme auton leirintäalueelle. Olimme varanneet sähkötolppapaikan yöksi. Byron Bay on silmiä hivelevän kaunis paikka ja se on kuuluisa valkoisena hohtavasta majakastaan. Suuntasimme kukkulalle ja ajattelimme kartan perusteella, ettei majakalle olisi pitkä matka. Polku kulki tiheän aluskasvillisuuden ja metsän läpi. Kevät oli vasta alkamassa, joten lämpötila huiteli +20 asteen molemmin puolin. Viileä merituuli tuntui välillä jopa kylmältä ihoa vasten. Leirintäalueelta meni lähes 1,5 h päästä majakalle. Nousua oli käytännössä koko matka. 

Perillä odotti kaunis majakka ja uskomattomat maisemat. Meri hohti turkoosina ja isot aallot paiskautuivat voimalla rantakallioihin. Linnut lauloivat ja luonto heräili pikkuhiljaa talven jäljiltä. Ostimme kahvilasta lämmintä juotavaa ja ihailimme maisemia. Näimme myös pari ryhävalasta uimassa matkalla jonnekin. Muutama surffari uskaltautui jättimäisten aaltojen sekaan. Autiota hiekkarantaa oli molempiin suuntiin silmänkantamattomiin. 

Toinen yö autossa sujui samoilla rutiineilla kuin ensimmäinenkin. Teimme iltapalaksi pastaa tomaattikastikkeella. Olimme viettäneet ulkona koko päivän, joten ruoka maistui taivaalliselta. 

Untakaan ei tarvinnut kauaa houkutella. Tapasimme aiemmin edellisellä leirintäalueella australialaisen vanhemman pariskunnan, jotka olivat kierrelleet paljon ympäri Australiaa. Saimme heiltä hyvän vinkin matkan varrelle, joten suuntasimme seuraavaksi Red Rock - nimiseen pieneen paikkaan.

Aamupuuron tekoa. Surffareiden kultaiset säännöt. Byron Bayn kuuluisa majakka ja paikallinen pullavaras..

Red Rock - Corindi Beach

Australiassa ei voi majoittua mihin tahansa, edes matkailuautolla. Teiden varsille ja luonnon helmaan majoittumisesta rankaistaan satojen dollareiden sakoilla. Joskus aikoinaan majoittuminen oli mahdollista, mutta reissaajat jättivät roskansa luontoon, joten homma loppui siihen. 

Leirintäalueiden varustelutaso ja hinnat vaihtelevat muutamista dollareista aina kymmeniin dollareihin asti. Yleensä maksoimme 20-35AUD yö / 2 hlöä, johon sisältyi kaikki alueen palvelut, latauspiste autolle jne. Poikkeuksetta tarjolla oli kuumat suihkut, pyykinpesumahdollisuus, grillikatokset ja täysin katetut keittiöt. Sähköttömät autopaikat olivat hieman halvempia, mutta sitten ei tarvinnut latailla puhelimia eikä auton jääkaappia..

Corindi Beach:llä syötiin ehkä parhaimmat fish&chips annokset ikinä. Leirintäalueen läheisyydessä oli paikallinen grilli, joka myi näitä valtavia annoksia vain muutamalla eurolla. Meidän lisäksi lokit tiesivät, että annokset ovat herkullisia. Ei mennyt aikaakaan, kun ympärille alkoi kertyä viattoman oloisesti kierteleviä isoja lokkeja. Silmä kovana ne seurasivat meidän ruokailua ja lähestyivät muka vaivihkaa pöytää kohti, jos vaikka saisi varastettua parit ranskalaiset! 

Corindi Beach oli rauhallinen ja mukava paikka. Leirintäalue oli kodikas, ja se sijaitsi törmän päällä, josta pääsi hiekkapolkua pitkin kävelemään rannalle ja kauas merelle laskuveden aikaan. Porukkaa ei vielä ollut kauheasti liikkeellä näin keväällä, sesonki odotti vielä alkamistaan. Aamuisin villinä elävät kengurut ruokailivat läheisellä pellolla ja katselivat meidän aamupalan valmistusta uteliaina. Mitä etelämmäs menimme itärannikkoa, sitä viileämmäksi illat ja yöt kävivät. Lisäksi tähän asti uskollisen matkailuauton laturin hihna alkoi pitämään omaa orkesteriaan konepellin alla, mikä lisäsi hieman jännitysmomenttia tien päällä.

Corindi Beach. Parhaimmat Fish&Chipsit.

Port Macquarie - entinen rangaistussiirtola

Jätimme Red Rockin taakse. Jatkoimme kohti Port Macquarieta, joka olisi suurin piirtein road tripin puolivälissä. Se perustettiin aikanaan rangaistussiirtolaksi ja nykyään siellä asuu noin 45000 asukasta. Tuttuun tapaan varasimme majapaikan tien päältä leirintäalueen verkkosivuilta. Aikaisin aamulla, jos kävi hyvä tuuri, saattoi nähdä delfiinejä uimassa lähellä rantaa. Yksi hienoista alueen nähtävyyksistä on Breakwall Walking Path, joka sijaitsi käytännössä meidän autopaikan vieressä. Itse asiassa reitti kulki pitkän matkaa leirintäalueen reunaa myötäillen. Sadat taiteilijoiden ja ihmisten maalaamat rantakivet olivat kyllä nähtävyys jo sinänsä. 

Vietimme Port Macquariessa yhden päivän ja yön. Illalla tuuli voimistui ja vesisade piiskasi voimalla rannikkoa. Kun aamulla jatkoimme matkaa eteenpäin, satoi vettä edelleen. Ilma oli varsin kolea ja erityisen harmaa. 

Ajoimme seuraavaksi lähes 200 km päässä olevaan Newcastle:n kaupunkiin, mutta majoituimme jälleen lähes autiolle leirintäalueelle Stockton Beach:lle, kauas keskustan hulinoista. 

Alueen erikoisuus oli lähes 700 metriä pitkä aallonmurtaja, jonne meneminen oli sallittu vain omalla vastuulla. Valtaisat aallot olivat tarinoiden mukaan vieneet uhkarohkeita kalastajia mennessään. Myrkyllisistä käärmeistä oli rannalla lukuisia varoituskylttejä. Olimme matkanneet jo lähes 800 km itärannikkoa etelämmäs, ja ilma kävi sitä mukaa entistä viileämmäksi. Brisbanessa oli jo täysi kesä, täällä kevät teki vasta tuloaan. 

Port Macquarie ja kuuluisat värikkäät kivimaalaukset.

Toowoon Bay

Viikon mittainen automatka alkoi olla loppusuoralla. Viimeinen yö vietettiin alle kahden tunnin ajomatkan päässä Sydneystä. Auto piti palauttaa seuraavana päivänä ennen klo 12, joten kiire meillä kuitenkaan ollut. 

Toowoon Baystä jäi erityisesti mieleen aurinkoinen ja keväinen ilma, sekä isoina parvina lentelevät värikkäät papukaijat. Öisin lepakot pitivät omaa konserttiaan. Aamulla isot valkoiset Kakaduparvet lensivät leirintäalueen yli. Näky oli kuin suoraan Planeettamme maa - dokumentista. Tämäkin leirintäalue sijaitsi kauniilla paikalla, korkealla törmällä, josta meni käärmeitä kuhiseva hiekkapolku alas rannalle. Lisäksi alueella asui paljon villikaneja, jotka lähtivät liikkeelle vasta illan hämärtyessä. Viimeinen ilta meni hieman kaihoisissa fiiliksissä, seuraavana päivänä olisi matkan viimeinen etappi kohti vilkasta Sydneyn suurkaupunkia. Onneksi olimme saaneet Brisbanessa varsinaisen päähänpiston. Hetken mielijohteesta päätimme ostaa lentoliput Sydneystä Uluruun, keskelle Australiaa. Siitä tulisi mieleenpainuva reissu!

Sydney - Australian suurin kaupunki

Vesisateen ja kovan tuulen saattelemina ajelimme kohti Sydneyn kaupunkia. Auto oli määrä luovuttaa liikkeeseen, joka sijaitsi esikaupunkialueella. Matka meni nopeasti nelikaistaista moottoritietä huristellessa. Välillä koukkasimme pienemmille teille, jotta välttäisimme tietullit. Varsinkin Sydneyn alueella niitä on runsaasti. Kun saimme uskollisen matkakumppanin luovutettua, tilasimme taksin ja ajoimme lentokentän lähellä sijaitsevaan hotelliin. Alue itsessään oli todella ankea, mutta siitä ei ollut kuin 10 minuutin matka Ikeaan. Edellisestä lihapulla-annoksesta Singaporessa oli jo useita kuukausia aikaa, joten hyppäsimme taksiin ja suuntasimme Ikeaan herkuttelemaan.

Harvoin, jos kertaakaan tällä reissulla, olimme yöpyneet yhtä kolkossa ja ankeassa hotellissa. Hotellin respassa työskenteli niin välinpitämätöntä ja hymytöntä porukkaa, ettei uskoisi äkkiseltään olevansa Australiassa, joka on tunnettu ystävällisistä ja rennoista ihmisistään. 

Kysyimme ohjeita seuraavan aamun kuljetuksesta lentokentälle, sekä muita käytännön juttuja. Saimme vastaukseksi ylimalkaista murahtelua ja ivallisia katseita. Samaa kohtelua olivat saaneet muutkin paikassa yöpyneet. Palvelu oli ollut todella töykeää. No, jos jotain positiivista hotellista löysi, niin sen alakerrassa oli mainio ruokaravintola, ja hotelli sijaitsi vain 10 minuutin ajomatkan päästä Sydneyn kotimaan terminaalista.

Kengurun liha ei tehnyt vaikutusta.

Nousimme aikaisin aamulla siiville Sydneyn kentältä kohti Ulurua, joka sijaitsee Australian Pohjoisella territoriolla. Lento meni nopeasti, ja oli pitkästä aikaa tasainen ilman jatkuvia voimakkaita turbulensseja. Muutama tunti myöhemmin laskeuduimme Ayers Rockin lentokentälle. Se tunnetaan myös nimellä Connellan Airport. Keli oli mitä mainioin, lämpötila +33 astetta ja miellyttävän kuuma tuuli hiveli kasvoja, kun astuimme koneesta ulos. Lentokenttä oli pieni ja aika vaatimaton, mutta kaikki peruspalvelut siellä kuitenkin oli tarjolla.

Ensimmäistä kertaa elämässä näimme niin punaisena hohtavaa hiekkaa ja niin kutsuttua puskaa, jota riitti silmänkantamattomiin. 

Ayers Rock:ssa majoituimme useista eri hotelleista muodostuvalle valtavan kokoiselle alueelle.  Samaisella alueella on nk. keskusaukio, jossa lukuisat matkanjärjestäjät, autovuokraamot ja muut yritykset pitävät tukikohtaansa ja tarjoavat kaikenlaista aktiviteettia matkailijoille aina laskuvarjohypyistä helikopterilentoihin. Ravintolatarjonta on aika rajallista, mutta ruoka ja palvelut ovat hyvällä tasolla. 

Päätimme, että ensimmäinen päivä tutustutaan lähialueeseen ja seuraavana aamuna lähdemme Uluruun. Siinä olisi ohjelmaa riittävästi. Aikaa meillä oli käytettävissä ruhtinaalliset kaksi yötä. Majapaikat ovat täällä käytännössä täynnä ympäri vuoden johtuen rajallisesta tarjonnasta. Seuraavat lähimmät majoitukset löytyvät Alice Springs:stä, reilun 400 km päästä..

Uluru on 3,6 kilometriä pitkä ja 1,9 kilometriä leveä. Vuoren laki on 340–350 metriä maanpinnasta, ja se kohoaa 877 metrin korkeuteen merenpinnasta. Kävellen vuoren ympärysmitta on noin 9,4 kilometriä. Uluru vaihtaa väriään valaistuksen muuttuessa vuorokauden- ja vuodenajan mukaan. Varsinkin auringonlaskun aikaan se hehkuu erityisen punaisena. 

Laskeutumassa Uluruun. Siinä se on kaikessa komeudessaan. Kuva on otettu lähes 5 km päästä. Kyseessä ei ole siis mikään pieni kiven palanen.

Näky teki meihin lähtemättömän vaikutuksen. Miten paikka, jossa on pelkästään autiomaata ja valtavan kokoinen kivi, voi olla niin uskomaton ilmestys? 20 km Ulurusta länteen, sijaitsee toinenkin majesteettinen vuori, jonka nimi on Katatjuta. 

Yli 30 kupolin muotoisen kallioharjanteen muodostama vuorijono on laajuudeltaan noin 30 neliökilometriä. Puhutaan siis aikamoisesta kivestä! Jos meillä olisi ollut yksikin päivä enemmän käytettävissä, olisimme ehdottomasti käyneet myös Katatjutassa. 

Hyppäsimme aamupäivällä bussiin, joka vei meidät Ulurun kierroksen alkupisteelle. Meidät haettaisiin illemmalla eräältä pysäköintialueelta, josta matka jatkuisi auringonlaskun aikaan takaisin hotellille. Meillä oli siis 6 h aikaa tutkia näitä mahtavia maisemia ja kivimuodostelmia. 

Uluru on vasta taannoin luovutettu takaisin Australian alkuperäisväestölle, aborginaaleille. Alue on alkuperäiskansalle erityisen pyhä, ja siellä vieraillessa on syytä kunnioittaa paikallisia ohjeita sekä tapoja. Esimerkiksi tiettyjen paikkojen ja kohteiden kuvaaminen on ehdottomasti kielletty.

Muutamat kiinalaisturistit eivät säännöistä välittäneet, vaan olivat pysäköineet autonsa lähes keskelle kapeaa asfalttitietä ja kuvasivat kielletyllä alueella. Satuimme kohdalle juuri sopivasti, kun paikalliset oppaat olivat pitämässä heille kurinpalautusta. Ääntä ei säästelty, ja kiinalaiset olivat aika häpeissään. 

Päivä oli todella kuuma, mutta onneksi pilvinen. Kaukana horisontissa näkyi valtavan kokoisia savupatsaita, puskapalot riehuivat alle 10 km päässä. Kävelimme koko päivän ja tutkimme vuorta, kiersimme noin puolet kaikista merkatuista reiteistä. Välillä pysähdyimme syömään eväitä. Vettä kannattaa varata mukaan todella paljon, sillä vesipisteitä on harvakseltaan. 

Uluru on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Vaikka sinne on kallista matkustaa, ja ainoa järkevä vaihtoehto on lentäminen, kannattaa siellä siltikin käydä. Missään koko reissun aikana emme nähneet yhtä kaunista ja mykistävää tähtitaivasta kun täällä. Luonto ja sen eläimistö on niin erikoista, ettei siihen törmää missään muualla maailmassa. Paikallinen sanonta kuuluu, että jos ei ole käynyt Ulurussa, ei ole käynyt Australiassa.

Papukaijat aamupalalla meidän majapaikan etupihalla. Hop on hop off - bussi.

Kielloista ja varoituksista huolimatta osa ihmisistä kiipesi vuorelle. Ulurussa riittää punaista hiekkaa ja puskaa.

Löysimme loistavan AirBnB asunnon Alexandrian kaupunginosasta. Minuutin kävelymatkan päässä kävimme muutaman kerran illallisella paikallisessa pubissa, jonka ruoka vei kielen mennessään. Meillä oli koko asunto käytössä kolme ensimmäistä yötä isäntäpariskunnan ollessa matkoilla. Seuraa piti ihastuttava ja suloinen kissa. Asunnolta Sydneyn keskustaan oli junalla vain 10 minuutin matka, tosin lähimmälle Redfernin asemalle oli hieman pidempi matka kävellä. 

Kävimme katsomassa Sydneyn kuuluisan oopperatalon, sekä sitä ympäröivän valtavan kokoisen ja hyvin hoidetun puiston. Oopperatalon esiintyjälista oli täynnä kuuluisuuksia ja huippuesiintyjiä. Lippujen hinnat olivat yllättävän edullisia. 

Kukapa ei olisi nähnyt kuvia ja televisiosarjoja Bondi Beach:n hengenpelastajista, auringonpalvojista tai rohkeista surffaajista. Aurinko paistoi kirkkaasti siniseltä taivaalta, kun saavuimme rannalle. Keväinen raikas tuuli kuitenkin piti ilman sen verran viileänä, ettei rannalla ollut kuin muutama auringonpalvoja. 

Ranta itsessään oli yllättävänkin pieni. Televisiossa se näyttää huomattavasti isommalta mitä se todellisuudessa on. Bondi Beach on yksi Sydneyn vilkkaimmista turistinähtävyyksistä siinä missä kuuluisa oopperatalokin.

Suuntasimme rannalta 10 minuutin kävelymatkan päässä olevaan Blanca - ravintolaan, jonka omistaa Tomi Björck. Tuumailimme ulkopuolella hetkisen, kunnes tarjoilija tuli terassille ja kyseli meiltä englanniksi olimmeko tulossa drinkille vai syömään. Selvisi kuitenkin nopeasti, että meillä oli yhteinen äidinkieli, joten aloimme luonnollisesti keskustelemaan suomeksi. 

Ravintolassa vierähtikin sitten seuraavat kolme tuntia herkkujen parissa. Tilasimme 10 ruokalajin lounaan. Totesimme hyvällä omallatunnolla, että kattaus oli paras kulinaristinen kokemus tähän mennessä koko reissumme aikana. Hintaa tälle koko santsille kertyi saman verran kuin Suomessa olisi pariskunta käynyt pihvi-illallisella ravintolassa, ilman viinejä..

Sydney on värikäs ja eloisa kaupunki. Ydinkeskustassa kävellessä ei voi olla törmäämättä kiinalaisiin, vietnamilaisiin, intialaisiin, nepalilaisiin, tai vaikkapa amerikkalaisiin ravintoloihin. Katukuva on hyvin eksoottinen kaikkine kulkijoineen ja kauppoineen. 

Viimeinen kuukausi oli mennyt Australiassa liiankin nopeasti. Olimme käyneet Gold Coastilla, Melbournessa, Brisbanessa, ajaneet autolla itärannikkoa aina Sydneyyn saakka, josta vielä lensimme parin päivän visiitille Uluruun. Olimme käyneet kymmenissä paikoissa ja nähneet uskomattomia juttuja. Siitä huolimatta päällimmäinen tunne oli, ettei me oltu ehditty nähdä juuri mitään. Australia on niin käsittämättömän kokoinen maa, että täällä voisi matkustaa vuosia, ennen kuin voisi sanoa nähneensä jotain!

Meitä lohdutti kuitenkin tieto siitä, että seuraavana päivänä olisimme jo matkalla kohti uusia seikkailuja. Meillä olisi kuukausi aikaa ajella siellä autolla ympäriinsä. Olisiko Uusi-Seelanti yhtä kaunis ja tarunhohtoinen, mitä elokuvissa ja tarinoissa kerrotaan? Mitä kaikkea tapahtui Uudessa Seelannissa ja mitä kaikkea siellä teimme ja näimme, selviää seuraavassa päivityksessä!