- Totuttu kukkoihin

- Torakoihin ei totu koskaan

- Eikä isoihin hämähäkkeihin

- Vietetty kymmeniä tunteja eri lentokentillä 

- Istuttu taksissa tai Tuk-Tukissa arviolta 500 km


- Pyöräilty noin 100 km


- Lenkkeilty muutamia kertoja

- Kävelty keskimäärin yli 10 000 askelta päivittäin, joista leijonan osa släpärit jalassa 

- Joogattu noin 40 h Balilla

- Koettu kolme taifuunia, joista viimeisin oli pahin Japanissa 25 vuoteen

- Oltu eristyksissä Osakan Kansain lentokentällä lähes kaksi vuorokautta ilman sähköä ja ruokaa 

- Nukuttu lentokentän lattialla avaruuslakanoissa tuhansien muiden ihmisten kanssa 

- Opittu, ettei halpalentoyhtiö ole aina se paras vaihtoehto 

- Taisteltu ja tapeltu vakuutusyhtiön kanssa korvauksista 

- Katsottu kaikki Friendsien tuotantokaudet ja monia elokuvia matkan aikana 

- Eksytty monta kertaa

- Ladattu kännyköitä niin monesti, ettei enää pysy edes laskuissa 

- Muutama kilo on laihduttu lisää

- Maattu kolme päivää puolikuolleena ruokamyrkytyksen kourissa Australiassa 

- Käyty hieronnassa Vietnamissa, Malesiassa ja Balilla

- Syöty maailman tulisimmat nuudelit Koreassa

- Syöty maailman parhaimmat sushit Japanissa 

- Kaameimmat hampurilaiset on syöty Tam Coc:ssa Vietnamissa

- Korkein vaellus on tehty Balilla Mt. Baturille 1717 metriin

- Kaunein luonto löytyy Australiasta ja Uudesta Seelannista

- Likaisin paikka on ollut Kambodzan Phnom Penh 

- Siisteintä ja puhtainta on ollut Japanissa

- Kaunein puisto löytyy Japanin Kanazawasta

- Tylsin paikka on ollut Kanazawan ydinkeskusta Japanissa 

- Puistattavin paikka on ollut Phnom Penh:n Kuoleman Kentät ja S-21 kidutusvankila

- Epätodellisin kokemus oli DMZ Koreoiden rajalla 

- Koskettavimmat paikat ovat olleet tsunamimuseo Banda Acehissa ja Hiroshiman rauhanpuisto museoineen

- Yksi vaikuttavimmista näyistä on Ayers Rock Australiassa. 

- Ollaan kaivattu suomalaista itsetehtyä kotiruokaa aika monta kertaa

- Syöty Ikean lihapullia Singaporessa, Kuala Lumpurissa sekä Sydneyssä

- Saatu pari irtokarkkilähetystä Suomesta 

- Kaksi kertaa on lähetetty tavaraa Suomeen, joista toinen paketti jäi tulliin 

- Kokattu omat ruoat kymmeniä kertoja 

- Kerran on jouduttu käymään lääkärissä Japanissa 

- Kaunein ranta ja kirkkaimmat snorklausvedet löytyy Pulau Weh:ltä

- Roskaisin ranta löytyi Phu Quoc:lta Vietnamista 

- Ollaan nähty lukemattomia hienoja kaupunkipuistoja 

- Hienoin lentokenttä on Singaporen Changi 

- Karmein on Kuala Lumpurin kotimaan terminaali numero 4

- Maksettu viisumimaksuja 400€ 

- Nähty valaita ja delfiinejä 

- Käyty kerran elokuvissa Brisbanessa 

- Syötetty kenguruja Australiassa 

- Pakattu ja purettu rinkat varmasti yli 100 krt 

- Jouduttu lentokentillä räjähde - ja huumeseulantaan useita kertoja 

- Otettu tuhansia valokuvia 

- Nähty hienoin tähtitaivas Australian Ayers Rock:ssa

- Valtavat papukaijaparvet tekivät lähtemättömän vaikutuksen Australiassa eräällä leirintäalueella 

- Grillattu ja maistettu kengurun lihaa Australiassa 

- Ollaan edelleenkin kodittomia 

- Opittu, että hymyilemällä ja olemalla kohtelias pääsee aina pitkälle

- Kaikkia kiinnostaa kuitenkin, paljonko meillä on mennyt rahaa tämän reissun aikana. 

Sanotaan näin, että paljon.

Etelä - Koreaan on helppo ihastua

Millaisia ajatuksia Etelä - Korea herättää?

Liikkuminen Soulissa 

Soulissa liikkuminen on helppoa. Metrolla pääsee lähes joka paikkaan kaupungissa. Metro on todella selkeä, nykyaikainen ja opasteita on riittävästi. Ostimme heti ensimmäisenä päivänä T - Money kortit. Niihin voi ladata rahaa kaikilta asemilta ja lähes jokaisesta kioskista ympäri maan. Latauspisteitä on tuhansia. Kortilla voi maksaa ostoksia ja käyttää julkista liikennettä kaikkialla Koreassa. Metromatkan hintaa ei tarvitse itse pähkäillä, siitä vain käyttää korttia lukulaitteen päällä tullessa ja mennessä. Yksi matka maksaa noin euron verran, ja se pitää sisällään yhden vaihdon 30 min sisällä. Parilla eurolla matkustaa Soulin halki.

Soul, Noksapyeongin metroasema. Opasteet olivat kiitettävän helppolukuisia. Soulissa metroasemien viihtyvyyteen oli kiinnitetty huomiota.

Soul on varsinainen shoppailijan paratiisi. Lähes joka kadunkulmaa koristaa jättimäinen ostoskeskus. Pieniä erikoisliikkeitä on lukemattomia. Pelkästään puhelimen suojakuorille omistautunut liike saattaa olla suomalaisen peltomarketin kokoinen. Me ei kovin paljoa shoppailtu, vaan keskityttiin enemmänkin paikallisten herkkujen etsimiseen. 

Soulissa ei tarvitse huolehtia, mistä saisi ruokaa tai välipalaa. Kahviloita ja pieniä ravintoloita on vieri vieressä. GS25 ja 7 Eleven - liikkeistä saa edullisia nuudeliannoksia, tuoreruokaa ja gimbapia kellon ympäri. Näissä liikkeissä on monesti myös käteisautomaatit, joissa toimivat ulkomaiset pankkikortit. Kioskeissa ja ruokakaupoissa on aina tarjolla pikaruokaa, lämminruokatiski, kuumaa vettä pikanuudeleille, mikroaaltouunit, kahvinkeittimet, ruokailuvälineet sekä pöydät. Kaikki on otettu huomioon. Kiireinen ohikulkija voi täällä lounastaa edullisesti ja nopeasti vaikka keskellä yötä. 

Namdaemun - ostosalue on monien paikallisten ihmisten suosiossa. Tarjolla on lähes kaikkea taivaan ja maan väliltä. Kadunvarret ovat täynnä myyntikojuja. Pienen kujan päästä saattaa aueta ovi viisikerroksisen päivittäistavarakaupan uumeniin, tai kilometrejä pitkään maanalaiseen ostoskeskukseen. Meitä kiinnosti alueen edullinen ja erinomainen korealainen katuruoka. Saimme tovin suunnistaa, ennen kuin löysimme nämä pienet ruokapaikat kaiken sen hulinan keskeltä eräältä syrjäiseltä kujalta. Kannatti kuitenkin nähdä vaivaa, sillä pääsimme maistamaan reissun tähän asti parhaimmat dumplingit ja gimbapit! 

Etelä - Korealainen perinneruoka on nimeltään Bibimbap. Se koostuu riisistä, kasviksista, tulisesta kastikkeesta sekä lihasta, kalasta tai kananmunasta. Sitä saa lähes jokaisesta ravintolasta ja kojusta, unohtamatta kauppojen tuoreruoka hyllyjä. Kimchi on kiinankaalista hapatettu korealainen ruokalaji. Tulisuuden ja punaisen värin se saa esimerkiksi chilistä, sipuleista, retiisistä ja inkivääristä. Kimchi on osa korealaista identiteettiä ja se on myös Etelä - Korean kansallisruoka. Korealaiset ravintolat, kaupungit, maakunnat, pienet kylät ja perheet kilpailevat keskenään, kuka tekee maan parhaimmat kimchit. 

Korealainen ruokapöytä on tyypillisesti täynnä useita pieniä ruokalajeja. Alku - ja pääruokia ei erotella, vaan tarjolla on yhtä aikaa lukematon määrä keittoja, salaatteja, haudutettuja sekä paistettuja liharuokia, kalaa ja mereneläviä, pikkelöityjä vihanneksia sekä tietysti riisiä ja kimchiä. Tilasimme usein ravintoloissa kaksi pääruokaa, joten pian pöytä olikin täynnä kymmeniä eri lisukkeita. Siinä sitten hetki ihmeteltiin, että mitähän sitä taas tuli tilattua. Monessa paikassa ruokalistat olivat pelkästään korean kielellä. 

Nuudelit ovat korealaisille yhtä pyhä asia kuin sauna suomalaisille. Ne täytyy valmistaa oikeassa järjestyksessä ja juuri oikealla tavalla. Osasta nuudeleista vesi kaadetaan ensin pois, sitten vasta lisätään mausteet. Osa nuudeleista taas nautitaan tulikuumana nesteen kera. Meneppä tekemään valmistus väärässä järjestyksessä, niin olan takana on heti joku neuvomassa miten homma tehdään. Korealaiset myös kilpailevat kuka pystyy syömään tulisimmat nuudelit itkemättä. 

Perinteinen Bibimbap annos lisukkeineen. Hintaa noin 5€. Soul, Namdaemun - markkinat. Dumblingit valmistuivat käden käänteessä. Soulin maukkaimmat gimbapit ja dumblingit. Namdaemun - ostosalueen yksi lukuisista kaupoista.

Tuhannet ihmiset ympäri maailman matkustavat joka vuosi ihmettelemään yhtä planeettamme tiukimmin vartioitua raja-aluetta. Edes pikkulintu ei ylitä rajaa huomaamatta. On vaikea käsittää, miten syvä kuilu näiden kahden maan välillä vallitsee. Etelä-Korea on yksi maailman rikkaimmista ja kehittyneimmistä valtioista. Samaa ei voi sanoa pohjoisesta, jonka eristyneisyys hakee vertaistaan, ja jossa tuhansia ihmisiä kuolee vuosittain aliravitsemukseen. 

Yhtenä päivänä varasimme liput Pohjois-Korean rajalle. Omatoimimatka kannattaa unohtaa, koska tänne tehdään vain ja ainoastaan opastettuja reissuja. Toki omalla autolla pääsee rajavyöhykkeen läheisyyteen, mutta kauas itse nähtävyyksistä. Liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin. Tietyt pakettimatkat kuten JSA+DMZ varataan jopa 10 päivää etukäteen. Tämä johtuu todella tiukoista rajamuodollisuuksista ja vierailijoiden lupakäytännöistä. Passintarkastus pisteitä on useita matkan varrella. 

Soulin keskustasta rajavyöhykkeelle matkustaa bussilla reilussa tunnissa. Päivä oli todella mielenkiintoinen ja ehdottomasti jokaisen euron arvoinen. Oli uskomatonta nähdä esimerkiksi Pohjois - Korean rakentama aavekaupunki, joka sijaitsee ihan raja-alueen tuntumassa. Se rakennettiin lähes peilikuvaksi etelän puolella sijaitsevaa kylää silmälläpitäen. Kaukoputkella pystyi erottamaan muutamia ihmisiä kulkemassa pohjoisen riisipelloilla. Maiden väliselle raja-alueelle on muodostunut linnuille ja monille eläimille suotuisat elinolosuhteet. Eipä ole ihmisiä turhaan häiritsemässä pesintää.  

Vierailimme myös yhdessä lukuisista tunneleista, mitä Pohjois - Korea oli rakentanut salaa etelän puolelle tarkoituksena nopea ja yllätyksellinen miehitys. Pisin löydetty tunneli on kymmeniä kilometrejä pitkä. On arvioitu, ettei läheskään kaikkia pohjoisen rakentamia tunneleita ole vieläkään löydetty. 

Korean niemimaan historia, eri vaiheet ja verisen sodan syyt avautuivat ihan uudella tavalla. Ottamatta kantaa sen syvemmin maailman politiikkaan, täytyy kuitenkin todeta, ettei USA:n ja sen aikaisen Neuvostoliiton sotkeutuminen Koreoiden askelmerkkeihin tullut yllätyksenä. 

Pohjois - Korean rajalla. Opas kertoo Koreoiden välisestä junaradasta. Taustalla DMZ alue.

Jälkeenpäin mietittynä vietimme Soulissa liian vähän aikaa. Kaupungista jäi todella positiivinen ja mukava fiilis, joten siellä olisi voinut viettää pari viikkoakin aivan helposti. 

Hyppäsimme junaan ja suuntasimme kohti Jeonjun kaupunkia. Se sijaitsee Soulista 200 km etelään, ja siellä asuu noin 650 000 ihmistä. Koska aseman tiskillä ei kauheasti englantia puhuttu, ostimme liput vahingossa luotijunaan! Kauaa ei tarvinnut peukaloita pyöritellä, kun olimmekin jo perillä. 

Jeonju on kuuluisa hyvästä ruoastaan ja tietysti Hanok - kylästään, joka onkin yksi Jeonjun suurimmista nähtävyyksistä. Kylä koostuu sadoista hyvin säilyneistä puisista Hanok - taloista. Kylässä on lukuisia kahviloita, ravintoloita, ruokakojuja, teetupia ja paljon muuta. Halutessaan sieltä voi vuokrata itselleen perinteisen Hanbok- asun ja tepastella ympäri kylää puku päällä. Yöpyminen perinteisessä majatalossa onnistuu myös, kunhan vain on valmis kaivamaan lompakkoaan tarpeeksi. 

Meidän aikana lämpötila oli +38 asteen tietämillä ja kosteus tapissa, joten keskityimme enemmän varjoissa istumiseen, sähköskootterilla ajeluun, jäätelön syömiseen sekä kylmien juomien nauttimiseen. Maistelimme lisäksi paikallisia herkkuruokia. Jälkiruokaosastolta on pakko mainita PNB - leipomon kuuluisa suklaakakku, jonka sisällä on cremeä ja hilloa. Tämä on siis Jeonjun paikallinen erikoisuus. Soulista tätä leivosta voi jostain hyvällä tuurilla löytää, mutta ei muualta Koreasta. Kannattaa siis pakata Jeonjusta poistuttaessa matkalaukku täyteen näitä leivoksia!

Päätimme yhtenä iltana selvittää, mitä on Makgeolli. Suuntasimme hieman Jeonjun keskustan ulkopuolelle ja siellä tiettyyn kortteliin, jonka ravintolat ovat kuuluisia tästä herkustaan. Emme heti löytäneet sokkeloisesta korttelista sitä aitoa ja oikeaa Makgeolli - ravintolaa. Kukaan ei puhunut tietenkään englantia. Sujuvalla Korealla tuli ohjeita useamman rivin verran. Tilanteet naurattivat joka kerta. Jos Suomessa ulkomaalainen turisti tulee kysymään koordinaatteja englanniksi, niin ei tulisi mieleenkään antaa ohjeita hänelle suomen kielellä. Viimein eräs rouva talutti meidät kädestä pitäen pienelle kujalle. Hän avasi ravintolan oven, ilmoitti omistajalle uusista asiakkaista, kumarsi meille ja poistui paikalta. 

Makgeolli on maitomainen, kupliva ja hieman jopa kiljua muistuttava ruokajuoma. Vahvuudeltaan se on noin 6-9%. Ravintola toimii seuraavalla tavalla. Listalta tilataan menu yhdelle tai kahdelle ihmiselle. Menu kahdelle maksaa ravintolasta riippuen 15 - 20€. Tapas - tyylisiä annoksia tulee pöytään parisenkymmentä. Tarjolla on pikkelöityjä kasviksia, kimchiä, kalaa, lihaa, sieniä ja kaikkea mahdollista. Makgeolli tarjoillaan isosta alumiinikannusta raikkaan kylmänä. Ei tarvinnut kyllä pettyä. Ruokaa oli paljon, se oli erinomaista ja juomakaan ei kesken loppunut.

Jeonju. Hanok - kylässä oli aivan liian kuuma ilma kävelyyn, joten vuokrasimme sähkömopon. Koristeellinen bussipysäkki. Hanok - Village ja perinteinen talo Jääkuutiot viilensivät läkähdyttävässä helteessä. PNB - leipomon herkullinen suklaakakku. Makgeolli ravintolassa herkuttelemassa.

Saimme ohjeet majatalon isännältä hypätä bussiin numero 72 rautatieaseman edustalta. Jatkaisimme matkaa päätepysäkille asti, kunnes olisimme vuoren alarinteillä. Siitä jatkettaisiin jalan huippua kohti. Kun vihdoin ja viimein linja-auto pysähtyi tunnin ajamisen jälkeen jonnekin kaukaisen kerrostalolähiön päätepysäkille, tajusimme olevamme niin väärässä bussissa kun mahdollista. Kysyimme kuskilta missähän sitä ollaan, mutta eihän sitä tietenkään englantia puhuttu. Pari minuuttia tuli koreaksi oikein hyviä ohjeita ja neuvoja. Lopuksi leveä hymy päälle. Päätettiin, ettei auta muu kuin soittaa majapaikan isännälle. Hän sentään puhui kohtalaisen sujuvaa englantia. Muutaman minuutin puhelinkeskustelun jälkeen kuski hymyili leveästi ja viittoili, ei hätää matka jatkuu. Bussi lähti päätepysäkiltä takaisin kohti kaupunkia. 

Yllätys oli aikamoinen, kun majatalon isäntä Kim odotti meitä eräällä pysäkillä. Hän hyppäsi bussiin, viittilöi meille että tulkaa pois, tästä jatketaan autolla. Todellakin, Kim oli tullut meitä omalla autolla hakemaan ja lähti meille oppaaksi vuorille! Majatalo saisi nyt pärjätä omillaan iltapäivän ajan. Hän oli todella pahoillaan, että neuvoi meidät väärään bussiin. Siitä hyvästä hän vei meidät syömään erinomaiseen ravintolaan, joka sijaitsi pienessä kylässä matkalla Mt. Maisan vuorelle. Ravintola oli erikoistunut vain yhteen ruokalajiin, perinteiseen ja tietysti korealaiseen, todella herkulliseen ja tuliseen tofu -äyriäiskeittoon. Kun olimme syöneet, ei tullut kuulonkaan, että olisimme maksaneet oman osuuden ruoasta. Kim melkein suuttui, kun aloin kaivamaan lompakkoa esiin. 

Mt. Maisalle, jota kutsutaan myös hevosenkorva vuoreksi, ajaa Jeonjusta reilussa tunnissa komeiden maisemien vilistäessä molemmin puolin. Tie vuoren huipulle on hyvä ja helppokulkuinen. Nousua toki oli riittävästi, varsinkin lähes +40 asteen kuumuudessa. Soulista tänne ei järjestetä suoria päiväretkiä. On tultava ensin Jeonjuun. Matka huipulle kesti lähes 1,5 tuntia. Välillä piti pysähtyä varjoon viilentymään ja nestettä tankkaamaan. Huipulla odotti muutama historiallinen ja kaunis buddha temppeli. Temppelialue oli rakennettu kivistä ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, sementtiä ei ole käytetty yhtään. Temppelit ja kivimuodostelmat ovat kestäneet kaikki ne vuodet ja sääolosuhteet näihin päiviin saakka. Alueen rakensi vuosien saatossa yksi ihminen, asialleen omistautunut munkki. Kim kertoi tarkasti ja yksityiskohtaisesti miten ja miksi temppelit oli aikoinaan rakennettu. Alue on ilmeisen pyhä korealaisille. 

Matkalla Mt. Maisan vuorelle. Herra Kim selittää, miten äyriäiskeitto on valmistettu. Temppelin sisällä. Mt. Maisan temppelialue oli vaikuttava.

Lotus - kukka on buddhalaisuudessa puhtauden ja kauneuden symboli. Sitä pidetään monissa Aasian maissa pyhänä kukkana. Kävimme yhtenä päivänä ihailemassa tätä puistoa, jota värittivät tuhannet vaaleanpunaiset Lotus - kukat. Kuumuudesta johtuen puistossa sai kulkea melko rauhassa. Vain harvat ihmiset olivat uskaltautuneet liikkeelle. Puistossa vierähtää helposti parisen tuntia ja siellä on kiva nauttia vaikka jääkahvit. Varjoisia levähdyspaikkoja on tarjolla muutaman sadan metrin välein. Puistoon pääsee ilmaiseksi, ja se on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. 

Jeonju. Deokjin lotuskukkapuisto.

Jeonju. Saimme kutsun majatalon isännän perheen luo illalliselle, joka nautittiin kattoterassilla. Hyvästelimme majatalon isännän Kimin, jonka vieraanvaraisuus teki meihin suuren vaikutuksen.