1. Siem Reap. Tuk-tukin kyydissä on istuttu satoja kilometrejä. Matkalla lentokentältä majapaikkaan. 2. Kotikatu Kampong Thomissa ja auringonlasku.

Siem Reapiin laskeuduttiin aikataulussa 14:15 paikallista aikaa. Heti koneesta ulos astuttaessa oli selvää, että nyt ollaan tultu tähän mennessä reissun ylivoimaisesti kuumimpaan kohteeseen. Lämpötila oli +38 asteessa, eikä pienintäkään tuulenvirettä ollut havaittavissa. Ilmankosteus oli päälle 80%. AirAsian ilmastoidussa, jopa jääkylmässä koneessa vietetyn parituntisen jälkeen tuntui, kun olisi kotona mennyt saunaan vaatteet päällä.

Aurinko paistoi täydellä teholla, ilma väreili kuumuudesta. Jokaisella maalla on omanlainen tuoksunsa, niin on myös Kambodzalla. Ilmassa oli kasvien, kukkien, suitsukkeiden ja ruoan huumaava tuoksujen sekoitus. Naama oli heti messingillä ja mieliala korkealla, vaikka takana oli pitkä päivä. Herätys oli ollut aamulla klo 3.25, takana oli lukuisia turvatarkastuksia ja tuntikausien odottelut parilla eri lentokentällä.

Siem Reap:n kenttä oli pieni ja vaatimaton. Lentokoneessa täytettiin valmiiksi maihinnousukortti. Heti lentokentän tuloaulassa piti täyttää viisumihakemus, jossa sai valita millaista viisumia hakee. Meillä oli tarkoituksena liikkua pelkästään Kambodzassa, joten haimme single-entry turistiviisumin kuukaudeksi. Hintaa tuli 30$ kpl. Liitteeksi tarvittiin lentokoneessa täytetty maihinnousukortti ja passikuva.

Turistiviisumi (T-luokka) on hyvä vaihtoehto, jos aikoo oleilla maassa enintään 30 päivää. Paras vaihtoehto on "tavallinen viisumi" (E-luokka), mikäli aikoo viipyä maassa pidempään kuin 30 päivää. Se maksoi muistaakseni 45$. Suurin ero turistiviisumissa ja E-luokan viisumissa on, että jälkimmäistä voi jatkaa rajattomasti eteenpäin maasta poistumatta. Tiedän ainakin yhden suomalaisen, joka on majaillut täällä yli 3 vuotta poistumatta maasta kertaakaan. Kumpikaan viisumi ei oikeuta työntekoon, siihen tarvitaan lisäksi erillinen työlupa.

Lentokentän tuloaulassa ennen viisumitiskiä on myös muutama pankkiautomaatti, josta saa nostettua USA:n dollareita. Se on ainoa valuutta, millä viisumin voi maksaa. Varmuuden vuoksi dollareita kannattaa olla mukana lompsassa jo ennen Kambodzaan saapumista. Kentällä otettiin tulijoilta myös sormenjäljet ja tarkka kasvokuva. Rajamuodollisuuksiin meni aikaa alle 20 minuuttia.

Täällä hoidetaan päivittäiset ostokset kahdella valuutalla. Käytännössä kaikki maksetaan dollareilla. Jos ostat annoksen katuruokaa saat vaihtorahaa sekä dollareina, että Kambodzan rieleinä. Pieniä ostoksia voi maksaa myös paikallisella rahalla. Yksi dollari on noin 4000 rieliä. Euroilla ei täällä tee mitään, joten niitä ei kannata tuoda mukana. Jos vaihdat dollareita ennen maahan tuloa niin tarkista, ettei sinulle anneta 2$ seteleitä. Ne ovat harvinaisempia, eikä täällä oteta niitäkään vastaan.

Paikallinen koti Koh Paenilla.

Siem Reap, Anoun kotimajoitus. Uskomaton paikka ja ihastuttavat omistajat. Tämän koko reissun tähän mennessä ylivertaisin majatalo.

Kampong Thom:ssa oli ravintolat harvassa. Tässä lounaspaikassa tuoreita kevätkääryleitä tilattiin ruokalistalta täysin summanmutikassa. Kaikki annokset oli paikallisella kielellä.

Majoitusta mietittiin pitkään. Otetaanko se ihan keskustasta, vaiko hieman sivusta. Päädyimme onneksi ottamaan sen keskustan ulkopuolelta, paikallisen pariskunnan yläkerrasta hyvin autenttisesta ympäristöstä. Majatalo oli uskomaton. Se sijaitsi rauhallisen pienen hiekkatien varrella, jota ei ollut edes kartassa.

Kohta pari kuukautta reissussa olleena sitä osaa arvostaa jo tiettyjä asioita majoituksen suhteen. Hinta-laatusuhteeseen kannattaa kiinnittää huomiota. On tullut nukuttua kymmenissä eri sängyissä ja paikoissa, joiden taso on vaihdellut laidasta laitaan. Muutamalla eurolla voi saada toisesta paikata luxus-majoituksen, toinen tarjoaa torakkoja vilisevän luukun.

Tämä paikka oli Anou Homestay. Koko tämän reissun tähän astisista majoituksista täysin ylivertaisin. Palvelu ja siisteys oli parempaa kuin 5 tähden hotellissa. Talo oli uusi ja hulppea, jossa oli suuri ja valoisa olohuone, eteinen, kolme erillistä majoitushuonetta, sekä kattoterassi, josta oli upeat näkymät kaupungille. 

Talo oli kolmessa kerroksessa. Jokaisessa huoneessa oli lisäksi iso kalustettu parveke ja tilava WC. Etupihaa koristi kaunis yrttipuutarha. Yksi yö maksoi vain 9€/hlö. Se piti sisällään uskomattoman herkullisen, monipuolisen ja runsaan aamupalan, ilmaiset polkupyörät käyttöön, ilmaisen juomaveden, ilmaisen nopean Wi-fi:n ja paljon muuta. Säkillisen pyykkiä pesi yhdellä dollarilla. Kuntosali oli muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Siellä sai kolistella painoja vaikka koko päivän yhdellä dollarilla.

Moni voi ihmetellä, miksi ilmainen juomavesi on iso asia. Täällä kuluu yhdellä ihmisellä vettä vähintään 3-6 litraa päivässä. Kun vesipullo maksaa keskimäärin 0,5 euroa, niin juomaveteen menee helposti vuodessa lähes 1000€. Myös hampaat joutuu monessa paikassa pesemään pullovedellä.

Parasta majapaikassa oli kuitenkin sen omistajat. En ole monesti elämässä tavannut yhtä herttaista, toiset huomioivaa ja kilttiä ihmistä kun rouva Anou oli. Laitoimme usein ruokaa yhdessä, istuimme iltaisin ulkoterassilla tähtitaivaan alla nauttien lämpimästä yöstä, luonnon ääniä kuunnellen sekä hedelmiä napostellen. Anou kertoi Kambodzasta tarinoita, mitä täällä kannattaa tehdä ja nähdä. Mitä enemmän sain tästä maasta tietää, sitä lyhyemmältä ajalta kuukausi täällä alkoi tuntua. Eihän se riittäisi mihinkään.

Kambodza, Siem Reap. Amokin valmistusta tiukan valvovan silmän alla.

Anou, homestayn emäntä. Harvoin olen tavannut yhtä ihastuttavaa ja sydämellisiä ihmistä.

Alkuvalmisteluita.

Päivällinen. Kasviscurrya, punaista riisiä ja Amokia.

Anou järjesti meille yhtenä päivänä Tuk-Tukin yksityiskäyttöön ja suuntasimme muinaiselle Angkor Wat:n temppelialueelle. Lippujonossa huomasin, että alueelle myydään yhden päivän, kolmen päivän ja jopa viikon lippuja. Hieman naureskelin itsekseni, että eiköhän tämä nyt ole päivässä kuitenkin nähty. 7 tuntia myöhemmin ei naurattanut enää niin paljoa. Olimme hikoilleet +38 asteen paahteessa varmasti 10 litraa, kävelleet tuntikausia aluetta ympäriinsä, ajaneet Tuk-Tukilla ristiin rastiin, eikä me oltu nähty kuin murto-osa koko alueesta ja sen lukemattomista toinen toistaan upeammista temppeleitä.

Angkor Wat on maailman suurin ihmisen rakentama uskonnollinen monumentti. Se rakennettiin 1100-luvun alussa kuningas Suryavarman II:n valtiontemppeliksi ja pääkaupungiksi. Koko alue käsittää noin 400 neliökilometriä, jolla arvellaan olevan noin 1000 muinaisajan temppeliä ja rauniota. Jotain käsitystä alueen koosta voi saada, kun yhdistää Espoon ja Helsingin kaupunkien pinta-alat yhteen.  

Olen myös kuullut sanottavan, että kun Angkor Wat on nähty, on kaikki temppelit nähty. Sen jälkeen niitä ei enää tarvitse erikseen käydä katselemassa. Olihan se kerrassaan uskomaton paikka.

Tomb Rider maisemissa Angkor Watin alueella.

Angkor Wat. Pari muutakin oli eksynyt temppelialueelle..

Taustalla Angkor Watin yksi lukemattomista temppeleistä, sekä pari hikistä matkaajaa pienen puun varjossa.

Siem Reapissa on paljon nähtävää ja tekemistä. Kaupunki on muuttunut hurjasti ihan muutamassa vuodessa. Paikalliset myyvät talojaan kiinalaisille ja länsimaisille sijoittajille, jotka tekevät niistä majataloja sekä hotelleja. Hintataso on kuitenkin vielä edullinen. Iso tuoppi olutta maksaa baarissa 0,4€ ja katuruoka 0,8€ annos. 

Majoituksen saa 2-10€/yö riippuen tietysti paikan tasosta. Resorteja löytyy myös, mutta niissä hinnat ovat monikymmenkertaiset. Päivisin kaupungilla ei ole paljon turisteja, koska suurin osa tulee tänne nähdäkseen vain Angkor Watin. Monilta jää mukava, kaunis ja kompakti kaupunki lähes kokonaan kokematta ja näkemättä.

Kaupungin suosituin katu on Pub-street. Se on täynnä majataloja, guesthouseja, hostelleja sekä baareja. Myös ruokien ja juomien hinnat olivat tällä kadulla noin 4 x kalliimmat kuin muutaman sadan metrin päässä joen varrella katukeittiössä. Kaupungissa on lukematon määrä kivoja kahviloita, ajanviettomahdollisuuksia, ruokapaikkoja, sekä tietysti matkatoimistoja, jotka järjestävät retkiä Angkor Watin alueelle, lähiympäristöön tai vaikkapa viisumin Vietnamiin. 

Tartuimmekin tuumasta toimeen ja haimme Sopeheak Na Travel And Tours - nimisestä matkatoimistosta 3 kk viisumit Vietnamiin. Kahdessa päivässä oli kaikki valmiina. Hintaa tuli yhdelle viisumille 65$. Kuukauden single-entry viisumi olisi maksanut 40$ kpl.

Viikko vierähti Siem Reap:ssa todella nopeasti, liian nopeasti. Pari päivää ennen lähtöä kävimme ostamassa pienestä matkatoimistosta liput seuraavaan kohteeseen. Keräsimme kimpsut ja kampsut, hyppäsimme tuk-tukiin ja suuntasimme bussiasemalle. Hieman haikein mielin hyvästelimme Anoun ja jätimme Siem Reap:n taakse. Matka jatkui 150 km päähän pieneen kylään nimeltään Kampong Thom.

Kambodza. Matkalla Kampong Chamiin. Bussissa on istuttu tähän mennessä jo kymmeniä tunteja. Musiikki oli niin isolla, että tulpat oli pakko laittaa korviin!

Kampong Thom oli pieni kylä, joka oli levittäytynyt muutaman kilometrin matkalle molemmin puolin valtatietä. Se oli niin alkuperäinen ja autenttinen, ettei siellä ollut edes kunnon ruokapaikkaa, missä syödä. Paikalliset ihmiset laittavat ruokaa kotona niistä raaka-aineista, mitä on omasta maasta saatu ja loput torilta ostettu.

Pari mukavaa kahvilaa siellä oli. Yhtä niistä piti amerikkalainen rouva, joka oli kotoisin Ohio:sta. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten millään muista rouvan nimeä enää.. Hänen Kambodzan reissunsa oli hieman venähtänyt.

Tarina lähti siitä, että rouva oli tullut aikoinaan tänne orpokotiin vapaaehtoistyöhön. Nyt vuosia myöhemmin hän omisti pienen kodikkaan kahvilan, johon oli palkannut orpokodissa kasvaneita nuoria aikuisia töihin. Tämä oli ainoita ruokapaikkoja, missä menu oli myös englanniksi. Kahvilan nimi oli Love Café, nimi tulee orpokodin historiasta. Jos joskus eksyy tähän kahvilaan, kannattaa maistaa kotitekoista jäätelöä. Se vei kielen mennessään ja oli päräyttävän hyvää!

Parissa "lounaspaikassa" kävimme syömässä muutaman päivän aikana. Annosten tilaaminen oli aika jännää puuhaa, koska listasta ei ymmärtänyt yhtään mitään, eikä kukaan puhunut sanaakaan englantia. Sikäli hyvä, että tulipahan kerrankin tilattua ja syötyä ruokaa, mitä ei olisi ikikuuna päivänä muuten tilannut! En tiedä ihan varmasti mitä syötiin, mutta ihan hyvää se oli..

Siem Reap. Puiston penkillä oli kiva viettää siestaa ja hörppiä jääkahvia.

Siem Reap ja katukeittiöt. Tältä mukavalta rouvalta ostettiin lukuisat kookospannukakut. Hyvää oli!

Kampong Thom:ssa majapaikkana toimi Vimean Sovann Guesthouse, joka oli 10 minuutin kävelymatkan päässä nk. keskustasta. Paikka oli siisti ja rauhallinen, iso ilmastoitu huone kuumalla suihkulla maksoi 6€ yö/hlö. 

Seuraavana aamuna kävelin muutaman sadan metrin päähän paikallisen miehen ylläpitämään mopopajaan, josta vuokrasin 125cc puoliautomaattivaihteisen Hondan. Sillä oli ajeltu jo yli 90000 km, siinä oli enemmän ruostetta kun maalia, vaan uskollinen kulkupeli siitä huolimatta. Moottori kehräsi tasaisesti. Etujarru ei toiminut yhtään, mutta onneksi takana oli vielä jarrulevyä hieman jäljellä..

Kävimme ajelemassa pitkiä lenkkejä pienemmissä kylissä, joilla muutamalla ei ollut kartan mukaan edes nimeä. Ostimme hedelmiä ja vettä parista pienestä kioskista, jotka oli kyhätty pystyyn paikallisen perheen taloa muistuttavan hökkelin alakertaan. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta siitä huolimatta vaihdoimme kuulumiset, juttelimme pitkään ja saimme kaikki makeat naurut. Maailman paras ja kansainvälisin kieli on hymy! Sillä pärjää aina. Iso vesimeloni maksoi 0,15€. Halusin maksaa enemmän, mutta talon emännälle se ei passannut.

..siis pari ananasta ja mangoa mukaan..? Yhteistä kieltä ei ollut, mutta hymyllä pääsee pitkälle.

Valtatie Kampong Thomin kylän liepeillä. Yksi autenttisimmista paikoista missä olen koskaan käynyt. Menopelinä lähes jarruton 125cc Honda.

Olimme sen verran harvinainen näky näillä kulmilla, että poikkeuksetta kaikki vilkuttavat meille ja tervehtivät iloisesti omalla kielellään. Harvoin on tuntenut oloaan niin tervetulleeksi missään päin maailmaa kun täällä.

Kävely iltamyöhällä oli välillä aika kuumottavaa hommaa. Katuvaloja ei ollut missään, mutta irtokoiria oli senkin edestä. Päivisin on onneksi niin kuuma, etteivät ne jaksa muuta kuin viettää siestaa. 

Ääni muuttuu kellossa, kun tulee pimeä ja kuumin aika on ohi. Silloin taistellaan reviireistä ja etsitään syötävää isoissa laumoissa. Kampong Thom:ssa pelotti kyllä välillä, kun koiralaumat pyörivät ympärillä hampaitaan esitellen. Ne eivät olleet mitään pikku puudeleita, vaan sekarotuisia isoja koiria. Monilla oli taisteluarpia kehossa, osalta oli sieni- ja loistaudit vieneet puolet karvapeitteestä mukanaan. Ystävällisen näköisiä pikku karvapalloja. Jos on pakko liikkua pimeällä, kannattaa olla kättäpidempää ja otsalamppu mukana.

Kampong Thom:ssa riitti 3 yötä. Hypättiin bussiin aamupäivällä valtatien varresta, liput ostettiin päivää aiemmin majatalon respasta 6$ hintaan. Linja-autossa oli muutama paikka vapaana. Ihmiset hymyilivät ja tervehtivät meitä, kun asuimme sisään. 

Olimme ainoat länsimaalaiset matkalla Kampong Chamiin. Bussimatka sujui mukavasti, muutama tunti vierähti paikallista toimintaelokuvaa katsoessa. Äänenvoimakkuus oli niin isolla, että korvatulpat oli pakko kaivaa rinkan pikkutaskusta esiin.

Saavuimme Kampong Chamin pikku kaupunkiin iltapäivällä kahden aikaan. Paikallinen bussiasema oli käytännössä bussipysäkki markkina-alueen kyljessä. Ilma oli todella lämmin, mutta ei läheskään niin kuuma kuin Siem Reapissa. Täällä kävi pieni tuulenvire ja Mekong-joki virtasi uljaana vieressä. Huomio kiinnittyi heti puhtauteen, täällä ei ollut läheskään niin paljon muoviroskaa, kuin esimerkiksi Kampong Thomissa. Oli surullista nähdä se valtava muovin määrä pelloilla, vesistöissä ja ihmisten pihoilla.

Bussipysäkiltä napattiin lennosta tuk-tuk, joka vei meidät hienoon hotelliin, josta oli komeat maisemat Mekong-joelle ja kaupungin ylle. Kyyti maksoi yhden dollarin. Hotelli oli todella hulppea. Päätimme varata tämän majoituksen vain yhdestä syystä, täällä oli kunnon suomalainen sauna! Lisäksi oli yrttihöyrysauna ja allasosasto poreammeineen. 12 kerroksisen hotellin katolla oli mukava ja edullinen kattobaari. Hintaa majoitukselle tuli tässä kivassa hotellissa 8€ yö/hlö.

Henkilökunta oli todella avuliasta ja ystävällistä, vaikka pientä kielimuuria olikin havaittavissa. Skootteri järjestettiin ulko-ovelle alle kymmenessä minuutissa. Lisäksi bussiliput pääkaupunkiin Phnom Penhiin oli hoidettu samassa ajassa. Meidät tultaisiin vielä hakemaan ala-aulasta ja vietäisiin bussille lähtöpäivänä. Ei voi kun ihmetellä, miten kivuttomasti täällä asiat hoituvat. Mikään ei ole koskaan ongelma, kaikki vain toimii ja järjestyy lähes itsestään.

Kampong Cham muistutti jo enemmän pientä kaupunkia. Se on Kambodzan 12. suurin kaupunki, jonka väkiluku on 42000. Kaupunki on kuuluisa pitkästä sillastaan, joka on valmistettu bambusta! Rantakatu oli kaunis ja kilometrejä pitkä. Sitä korostivat vanhat tuuheat lehtipuut, istumapenkkejä oli kymmenen metrin välein Mekong-joelle päin, kukkia ja istutuksia oli vieri vieressä.

Iltaisin rantakatu täyttyi pikkuhiljaa kojuista, joista sai katuruokaa. Kadut oli valaistu värikkäillä Neon-valoilla, myöskin valaisinpylväät. Keskusta oli kompakti ja kaikki tarvittava sopivasti pienen etäisyyden päässä. Viihtyvyyteen oli täällä selvästikin kiinnitetty huomiota. Kauniita viheralueita, puistoja sekä chillailu-alueita oli joka paikassa. Liikenne oli miellyttävän rauhallista ja väljää. Hyviä ruokapaikkoja löytyi useita, samoin myös kahviloita. Täältäkin löysimme muutaman lempipaikan, jossa tykkäsimme istua, katsella kauniita maisemia samalla, kuin maistelimme hyvää kahvia ja hörpimme tuoreista hedelmistä tehtyjä smootieita.

Yksi ehdottomista suosikeista on täällä ollut mango-passionhedelmä smootie. Päivittäistavarakauppoja on täältä vaikea löytää. Emme löytäneet yhtään koko kaupungista. Hammastahnaa ois ollu kiva ostaa lisää. Viimeksi törmäsimme sellaiseen Siem Reap:ssa. Sieltä sai muunmuuassa Arlan Emmental-juustoa ja muutamia muita länsimaisia herkkuja!

Päivittäin poikkesimme ostamaan paikallisten perheiden pihoilta tuoreita itse kasvatettuja hedelmiä.

Vanhat markkinat Siem Reap:n keskustassa. Pressujen alla oli +50 astetta lämmintä. Mitä täältä ei löytynyt, sitä ei tarvinnut.

Kampong Chamista pääsi bambusiltaa pitkin Koh Paen-nimiselle saarelle, mutta kävellen. Halusimme nähdä enemmän ja liikkua vapaammin, joten omasta majapaikasta vuokratulla skootterilla ajelimme uudempaa betonisiltaa pitkin saarta kiertelemään.

Ei ole montaa kertaa tullut ajeltua keskellä banaaniviljelmiä, suurista maissipelloista puhumattakaan. 

Tiet olivat osin betonipäällysteisiä, mutta suurimmaksi osaksi ne muistuttivat hiekkapolkuja. Saatiinpa kerran ajettua skootterikin melkein kiinni. Pehmeä hiekka-alusta yllätti, samalla meinattiin kaatua ja osoitteena olisi ollut maissipellon syvä käärmeitä vilisevä oja. Selvittiin säikähdyksellä, mutta hiekkaa oli sitten joka paikka täynnä. Kirjaimellisesti.

Ajeltiin pieni saari ristiin rastiin, moikkasimme usein iloisesti vilkuttelevia lapsia, välillä tietä lönkötteli vastaan muutama lehmäkin. Nyt oltiin kyllä aika maalla. Kukkoja, kanoja, koiria, hevosia, lehmiä.. 

Mitä vain saattoi tulla mutkan takaa vastaan. Saari oli kaunis ja pieniä hiekkapolkuja oli hauska ajella. Jokainen tie tai polku vei jossain vaiheessa toinen toistaan hienomman temppelin portille.

Täälläkin pysähdyimme ostamaan paikallisen talon pihasta hedelmiä. Pari isoa ananasta ja kaksi omasta puusta poimittua kypsää mangoa ostettiin seuraavan päivän bussimatkalle evääksi. Reilu 2 kg tuli säkille painoa ja hintaa 0,6€.

Muutama päivä meni täällä kuin siivillä. Kampong Cham oli todella viihtyisä ja kaunis pieni kaupunki. Täällä olisi voinut olla kyllä pidempäänkin, mutta oltiin kuitenkin jo ostettu bussiliput valmiiksi. Ei auttanut kun tyytyä kohtaloon, hypätä jälleen renkaiden päälle ja ottaa suunnaksi Kambodzan vilkas pääkaupunki Phnom Penh.

Pääkaupungista ja mitä tapahtui bussimatkalla sinne kerron hieman tuonnempana. Nyt täytyy pakata rinkat, huomenna aamulla matka jatkuu bussilla kohti pientä Ha Tien-rajakaupunkia Vietnamissa. Otamme sieltä lautan, jolla matkaamme saarelle nimeltä Phu Quoc.

Kampong Cham. Hotellista löytyi hyvä suomalainen sauna. Kovat oli löylyt!