Ho Chi Minh City - valtoimenaan vellova moottoripyörämeri
Phu Quocilta hypättiin lauttaan, joka lähti aamulla klo 8.00 kohti Ha Tien rajakaupunkia. Tällä kertaa meri ei ollut kovin ystävällinen, vaan heitteli lauttaa aika rajusti. 1,5 tuntia mentiin ylös, alas, vasemmalle ja oikealle. Oksennuspussit olivat kovassa käytössä. Varsinkin paikallisten asukkaiden pienet lapset kärsivät selvästi kovasta merenkäynnistä.
Bussimatka Ha Tien kaupungista entiseen Saigoniin kesti ilmoitetun 7 tunnin sijasta 12 tuntia. Matkaa kertyi 300 km. Aasiassa aikataulut ovat viitteellisiä, kaikki riippuu liikenteestä ja keliolosuhteista. Kannattaa varata matkoille mukaan hedelmiä, juotavaa, jotain suolaista naposteltavaa ja vessapaperia. Yleensä bussi kuitenkin pysähtyy muutaman kerran matkan aikana, jolloin myös ehtii ostaa pientä purtavaa huoltoasemalta.
Pysähdyimme pari tuntia ennen Saigonia todella isolle huoltoasemalle. Bussissa toimiva lippujen tarkastaja kuulutti jotain huoltoaseman pihalla, mutta emme ymmärtäneet sanaakaan. Puolet matkustajista poistui bussista, niin myös me. Huoltoasemalla oli täysi kuhina päällä. Sadat ihmiset säntäilivät eri suuntiin ja yrittivät ostaa ruokaa pienistä kojuista. Kävimme nopeasti vessassa ja tulimme takaisin. Ei ollut mitenkään yllättävää, ettei bussia näkynyt enää missään. Parkkipaikalla oli noin 50 muutakin linja-autoa parkissa, kaikki samanlaisia ja näköisiä. Pieni vinkki tähän väliin, että kannattaa painaa omasta bussista muukin mieleen kun pelkkä väri! Paras on ottaa oman bussin keulasta kuva, jossa näkyy bussin numero ja rekisteriote. 10 min meni, että löysimme oman linja-auton. Kuskia ei näkynyt missään ja ovet oli lukittu. Toinen meistä jäi passiin ja toinen kävi pikaisesti hakemassa lisää juotavaa ja lämpimät täytetyt patongit. Se mitä lipuntarkastaja oli kuuluttanut, selvisi vasta kun lähdimme taas jatkamaan matkaa: "Tauko 30 minuuttia".
Tärkein ja arvokkain omaisuus kannattaa pitää aina käden ulottuvilla omassa päivärepussa ja ottaa se matkustamoon sisälle. Koskaan ei voi tietää, mitä matkan aikana tapahtuu, ja kauanko se loppujen lopuksi kestää. Bussin matkustamoon saa harvoin ottaa rinkkoja tai mitään isompaa mukaan.
Meillä on molemmilla omat päiväreput, joissa on mukana passit, lompakot, ipadit, lääkkeet, antiseptisiä käsipyyhkeitä, korvatulppia, kuulokkeet musiikin kuunteluun, lukemista jne. Passin ja muiden asiakirjojen kopiot ovat rinkoissa ja nekin vielä ristiin (minun passin kopio Maaritin laukussa ja toisinpäin), jos toiselta sattuu rinkka häviämään. Lisäksi kaikista tärkeistä asiakirjoista on tarkat valokopiot pilvipalvelussa, josta ne saa tulostettua hätätilanteessa.
Pidän vielä erikseen päivälompakkoa housujen vetoketjutaskussa, jossa on osa käteisestä ja yksi pankkikortti. Itse suosin ja käytän ns. hajautettua mallia. Jos jotain varastetaan tai häviää, kaikki ei mene kerralla. Jos sattuu olemaan vastaavanlainen muisti kuin allekirjoittaneella, näpistystä isompi riski on hukata ne tavarat itse..
Saigoniin saavuimme illalla myöhään. Minibussi jätti meidät suljetun matkatoimiston eteen, nakkasi laukut kyydistä ja nosti kytkintä. Kello oli muistaakseni tässä vaiheessa 22.50 illalla. Jäimme hämärien ja pimeiden katujen risteykseen District 10 -nimisessä kaupunginosassa. Muutama väsynyt mainosvalo välkkyi vastakkaisen kadun yksinäisen liikkeen ikkunassa. Lämpötila oli +30 asteessa eikä aikaakaan, kuin paita oli taas liimautunut selkään kiinni. Pitkän matkan rasittamina olimme aika surkuhupaisa näky. Matkaa oli vielä hotellille reilu 3 km, joten puhelin käteen ja Grabia tilaamaan. Siinä vaiheessa muistin, ettei meillä ollut vieläkään hankittuna vietnamilaista SIM-korttia eikä siis nettiäkään, joten taksi jäi tilaamatta. Onneksi samalla bussilla tuli eräs hollantilaisnainen, joka tilasi itselleen taksin Grab-sovellusta käyttäen ja tämän ystävällinen taksikuski tilasi toisen meillekin. Pääsimme hotellille 45000 dongilla eli 1,5 eurolla.
Grab ja Uber taksit ovat kyllä loistavia. Niissä hinta määräytyy etukäteen, jolloin rasittava hinnasta tinkaaminen jää kokonaan pois. Varsinkin pitkän matkan jälkeen ei ole enää energiaa alkaa neuvottelemaan kymmenkertaista hintaa alaspäin. Pääsimme nukkumaan puolen yön aikaan. Liikkeellä olimme olleet aamu klo 7.00 asti, joten alla oli 15 h matkustamista. Ei tarvinnut yöllä unta odotella.
Seuraavana päivänä kävimme ostamassa mokkulaan paikallisen netin. 30 päivän paketti maksoi 5€ ja sisälsi 8 Gt dataa. Kannattaa käyttää paikallisia isoja puhelinoperaattoreita ja heidän liikkeitään. Niissä kortit toimivat varmasti ja palvelua saa englanniksi. Yksi erinomainen ja luotettava liike on nimeltään Thé Giói Di Đông. Tämä vinkki saatiin majapaikan omistajalta. Pienet kioskit myyvät piraattikortteja samaan hintaan sillä erotuksella, etteivät kaikki kortit toimi. Alkuperäinen passi pitää olla mukana liittymää avattaessa. Passin kopio ei käy, se tuli testattua.
 |
| Saigon 1. Kaduilla riitti vilinää. Menossa taustalla näkyvään Swensen’s jäätelöbaariin. 2. King Kebab ravintola. Yksi maukkaimmista kebab-annoksista mitä ollaan syöty. 3. Bui Vièn-katu alkuillasta. |
Saigonissa olimme vain kaksi yötä, koska tarkoitus oli jatkaa sieltä suoraan Da Latiin. Majapaikan varasimme sinne paria päivää aiemmin. Saigon on iso miljoonakaupunki, jonka hektisyys ja liikenne on psykedeelistä. Täällä ei tullut pieneen mieleenkään vuokrata skootteria. Välillä pelkkä tien ylittäminen tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä ja aiheutti sydämen tykytyksiä. Saigonin liikennettä voi kuvailla hyvin muutamalla sanalla: vapaana vellova jättimäinen moottoripyörämeri. Jos katua lähtee ylittämään, vauhti täytyy pitää tasaisena. Kukaan ei aja sinun päälle, vaikka siltä se välillä tuntuukin.. Jos pysähtyy keskelle ajorataa epäröinnin iskiessä, jää varmasti jonkun menopelin alle.
Koska vietimme Saigonissa vain pari yötä, itse kaupunki jäi hieman etäiseksi. Eihän kahdessa päivässä ehdi oppia tuntemaan edes omaa kotikatua saati ympäristöä, varsinkaan suurkaupungissa. Muutama hyvä jäätelöäbaari onneksi ehdittiin testata. Ehdottomasti yksi parhaimmista on nimeltään Swensen's. Tämä kyseinen jäätelöbaariketju tuli tutuksi myös Siem Reap:ssa.
Kävimme syömässä viimeisenä iltana Arabialaisessa King-kebab ravintolassa, jonka ruoka oli erinomaista ja halpaa. Värikkään kadun nimi on Bui Vièn, joka on täynnä kahviloita ja hyviä ruokapaikkoja. Jos Saigonissa vierailee, tänne kannattaa eksyä iltaisin herkuttelemaan. Pari päivää meni nopeasti lepäillessä ja bussilippuja järjestäessä. Liput maksoivat alle 20€ yhteensä. Pian olimmekin matkalla kohti pientä Da Latin vuoristokaupunkia!
 |
| Sleeping bus. Matkalla Saigonista Đa Latiin. |
Đà Lat - Yksi kauneimmista Vietnamin kaupungeista
Da Lat sijaitsee 1500 metrin korkeudessa Vietnamin keskiosissa ylängöllä, ja alueella vallitsee lauhkea ilmasto. Kuuman ja kostean Saigonin jälkeen ilma tuntui Da Lat:ssa raikkaalta ja viileältä, vaikka iltapäivällä olikin täysi auringonpaiste ja +26 astetta lämmintä. Kaupungissa on noin 200 000 asukasta ja ranskalaista arkkitehtuuria esiintyy laajalti. Saavuimme bussiasemalle iltapäivällä.
Matka kesti tänne Ho Chi Minh City:sta, eli Saigonista 7 tuntia ja meni leppoisasti huikeita maisemia ihastellen. Da Latiin päästyämme kävelimme bussiasemalta noin 10 minuutin matkan iColor Hostelliin, jonka terassilta avautui uskomaton näkymä havumetsän peittämään laaksoon. Ilmassa tuoksui kesäinen suomalainen havumetsä, pienen vesisateen jälkeen.
Majataloa pitävä paikallinen pariskunta toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi ja he tarjosivat heti lämmikkeeksi kuumaa artisokka teetä, joka on Da Latin erikoisuus. Johan siinä vähän varpaita palelikin.. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Nakkasimme rinkat huoneeseen ja tulimme hetkeksi ihailemaan todella kauniita maisemia samalla teetä maistellen. Tykästyimme välittömästi tähän paikkaan.
Matkustuspäivä vie aina sen verran voimia, ettei samalle päivälle kannata varata mitään sen kummempaa tekemistä. Riittää, että asettuu taloksi ja selvittää jonkun hyvän paikallisen ruokapaikan. Seuraavana päivänä hyvin nukutun yön jälkeen, näkee asiat ja ympäristön ihan eri valossa. Tämä opittiin aika nopeasti tammikuussa heti reissun alkuvaiheessa.
Da Lat osoittautui todella kauniiksi ja romanttiseksi kaupungiksi. Ranskalaista arkkitehtuuria ei voinut olla huomaamatta. Tuntui, kuin olisi ollut vierailulla ranskalaisessa vuoristokylässä keskellä parhainta kesää! Maaston korkeuserot olivat suuria ja tiet mutkaisia, mutta hyväkuntoisia. Joka puolella kasvoi jättimäisiä havupuita ja valtaisan kokoisia kukkaistutuksia. Oman sävähdyksen Da Latin tunnelmaan toivat iltaisin värikkäästi valaistut rakennukset ja puistoalueet. Pienen kaupungin keskellä on Xuan Huong - niminen kaunis järvi, josta haarautuu lukuisia pieniä jokia Da Latin ympäristöön. Kaupunki oli täynnä toinen toistaan kauniimpia viheralueita ja huolella pidettyjä puistoja. Joutsenen näköisiä polkuveneitä sai vuokrata useammaltakin rannalta, joilla pääsi järveä kiertelemään.
 |
| Đa Lat 1. Näkymä omalta terassilta. 2. Ranskalaista arkkitehtuuria oli runsaasti katukuvassa. 3. Värikäs iColor hostel. |
Da Latin ympäristössä oli paljon kasvihuoneita, joissa kasvatetaan muunmuuassa ruusuja, liljoja, sekä hortensioita. Ilmasto on täällä otollinen kukkien kasvatukseen. Kaduilla myytiin tuoreita mansikoita, suuria avokadoja, hedelmiä, vihanneksia, viinirypäleitä, täytettyjä patonkeja, ja vaikka mitä herkkuja. Kuten kaikissa muissakin kylissä ja kaupungeissa Vietnamissa, täälläkin oli joka päivä suuret iltamarkkinat. Sieltä sai ostettua esimerkiksi villapaitoja, villahousuja, pipoja, untuvatakkeja sekä paljon muuta, unohtamatta herkullista ja edullista ruokaa.
Vierailemisen arvoinen paikka on Biofresh organic strawberry farm, joka sijaitsee 8 kilometrin päässä Da Latin keskustasta. Puistoalue oli kaunis ja vehreä. Sen laitamilla oli kymmeniä kasvihuoneita. Sieltä ostimme tuoreita luomumansikoita evääksi ja istahdimme hetkeksi puistonpenkille herkuttelemaan. Farmille on nimellinen sisäänpääsymaksu. Muistaakseni alle eurolla sinne sai lipun.
Koska olimme vuoristossa, yöt olivat viileitä ja päivät lämpimiä. Yöllä lämpötila saattoi tippua +10 asteen tienoille. Seurasimme aluksi hieman huvittuneina paikallisia ihmisiä, jotka ajoivat skootterilla untuvatakki päällä. Parin raikkaan illan ja muutaman kymmenen skootterikilometrin jälkeen meillä oli sama varustus päällä kuin heilläkin. Villapaitaa ja takkia oli vedettävä päälle, ei siinä muu auttanut. Lyhythihaiset sai pakata takaisin rinkkaan.
Majatalossa ei ollut lämmitystä, joten yöllä huoneessa oli kosteaa ja vain +17 astetta lämmintä. Paksujen peittojen ja vilttien alla uni kuitenkin maistui, eikä sitä tarvinnut kauaa odotella. Majoitukseen kuului aamupala, vaihtoehtoina oli joko kananuudelikeittoa tai paistettuja munia tuoreen patongin ja salaatin kera. Teetä ja kahvia oli ilmaiseksi tarjolla kellon ympäri. Harvoin on aamupala tullut nautittua niin päräyttävissä maisemissa, joita iColor tarjosi.
Oma huone jaetulla WC:llä ja suihkulla maksoi täällä 5,60€ yö/hlö. Skootterin sai vuokrattua reilulla 5€/vrk suoraan majapaikasta. iColor sijaitsi 2,3 km päässä varsinaisesta keskustasta, pienen kapean tien päässä omalla rauhallisella rinnetontilla, minne ei liikenteen ääniä kuulunut. iColor hostel avattiin 5kk sitten, joten kaikki paikat hohtivat vielä uutuuttaan.
 |
| 1-2. Đa Lat, Biofresh organic strawberry farm - Kevään ensimmäiset tuoreet mansikat. 3. Markkinoilla oli uskomaton valikoima vihanneksia ja hedelmiä. Etualalla paikallista artisokkaa. 4. Illat ja yöt olivat kylmiä. Täältä sai ostettua lämmintä päälle. 5. Yksi lukuisista majataloista, missä ollaan tähän mennessä nukuttu. Yöt olivat todella kylmiä. |
Da Lat on aktiivisen matkailijan paratiisi. Täällä järjestetään jopa 10 päivän moottoripyörä retkiä vuoristoon. Myös polkupyörä retkiä oli erilaisia tarjolla. Pisimmät retket olivat lähes 300 km mittaisia aina Nha Trangin merenrantakaupunkiin saakka. Patikointi mahdollisuuksia ja paketteja oli tarjolla pilvin pimein niin vuoristoon kuin sademetsäänkin.
Da Latissa on myös todella hieno ja edullinen Cable car - rata, jonka vaunusta oli mielettömän kauniit maisemat ympäri kaupunkia ja vuoristoa. Rata on 2,3 km pitkä ja kestää yhteen suuntaan 12 minuuttia. Meidän tuurilla se kesti pidempään, koska köysirataan tuli tekninen vika. Aika jännittävää oli keinua kymmenien metrien korkeudessa, ja katsella maisemia aavemaisessa hiljaisuudessa navakan tuulen heilutellessa natisevaa vaunua puolelta toiselle. Siinä ehti tovin aikaa miettiä, että mistähän asti se pelastuslaitoksen porukka lähtee liikkeelle, jos sitä tarvitaan. Meno-paluu lippu maksoi yhdeltä 60 000 Dongia eli parisen euroa. Kannattaa ehdottomasti käydä, mukavaa oli!
 |
|
Da Lat, 1-2. Cable car - rata. Kyllä se vähän muillakin jännitti.. 3. Datanla vesiputoukset.
4. Paikallinen kahviplantaasi. 5. Weasel-kahvi valmistumassa..
|
Samana päivänä vierailimme Datanla-vesiputouksilla. Alas putouksille pääsi kävellen, mutta portaita oli satoja askelmia. Sinne pääsi myös yli 2 km pitkää kelkkarataa pitkin. Se kuulosti paljon hauskemmalta, joten sillä mentiin. Kelkalla sai todella kovat vauhdit. Rata puikkelehti hienojen maisemien keskeltä, välillä käytiin puiden latvojen korkeudella, välillä syöksyttiin jyrkästi alas. Meno-paluu lippu maksoi 60 000 dongia/henkilö. Menimme putouksille heti aamusta, koska siellä oli vielä rauhallista. Skootterilla ajoi putouksille nopeasti meidän majapaikasta, matka kesti vain 15 minuuttia. Elephant waterfallsille ei jaksettu lähteä ajamaan, sinne oli kuitenkin 40 km ajomatka jyrkkiä ja mutkaisia vuoristoteitä pitkin. Taivaalle oli kaiken kukkuraksi nousemassa tummia pilviä, joten päätimme jättää sen välistä. Vesisateen yllättäessä tiet ovat täällä vaarallisen liukkaita ja petollisia. Saimme lisäksi tietää, että kyseisillä vesiputouksilla vierailee päivittäin kymmeniä bussilastillisia kiinalaisia ja korealaisia turisteja.
Da Lat yllätti todella positiivisesti. Voi jopa sanoa, että se oli tähän mennessä hienoin kokemus Vietnamissa. Vaikka kaupunki tunnetaankin aktiivilomailijan paratiisina, voi siellä vastapainoisesti viettää rentoa pikkukaupungin elämää. Sieltä löytyy lukuisia erinomaisia ruokapaikkoja, kauniita puistoja, sekä toinen toistaan parempia kahviloita. Erityisen hyvää ruoka oli paikallisen ostoskeskuksen alakerrassa sijaitsevassa Food Court:ssa. Se on ravintolakeskittymä, jossa on lukuisia eri keittiöitä edustettuna. Me tykästyimme erityisesti korealaisiin herkkuihin, joita piti käydä päivittäin maistelemassa. Lisäksi Da Lat on kuuluisa hyvästä paikallisesta kahvista ja teestä, joita viljellään alueen vuorilla. Kävin Weasel coffee plantation - kahvitilalla maistamassa erittäin korkealaatuista ja kallista kahvia. Tilan omisti paikallinen perhe. Kahvin salaisuus piilee siinä, että sen tuottamiseen tarvitaan aasialaisen sivettieläimen apua. Weasel-kahvipapuja tuotetaan Vietnamissa alle 1000 kg vuodessa. Kilohinta huitelee 170€ tuntumassa. Yksi kuppi Weasel-kahvia maksoi 6,60€. Se oli vahvaa ja siinä oli hienostunut maku. Jos tykkää kahvista, suosittelen kokeilemaan ehdottomasti tätä.
Viikko meni täällä todella nopeasti ja rennoissa tunnelmissa. Oli jopa hieman haikea fiilis, kun kävelimme aamuvarhain bussiasemaa kohti rinkat jälleen kerran pakattuina. Tästä matka jatkuisi eteenpäin itärannikolle pieneen kaupunkiin, joka on vielä varsin tuntematon paikka länsimaiselle turismille. Tämän pienen kaupungin nimi on Quy Nhon. Matka sinne kestäisi 9 tuntia.
 |
| Vietnam, Đa Latin vanha rautatieasema. |
