Tapasimme lautalla pariskunnan briteistä, ja päätimme ottaa heidän kanssaan kimppakyydin satamasta Duong Dongin kylään. Hekin olivat tulossa Phnom Penhistä. Taksi maksoi alle 2 € /hlö, ja matkaa kertyi noin 16 km. Yritimme ostaa liput paikallisbussiin, mutta jostain syystä kenellekään länsimaalaiselle ei niitä myyty. 

Duong Dong on saaren isoin ja vilkkain kylä, josta löytyy lukuisia erinomaisia kahviloita ja ruokapaikkoja. Iltaisin paikallismarkkinat täyttyvät ihmisistä, ja tarjolla on mitä herkullisimpia ruokia. 

Iltamarkkinoilla pääsimme tutustumaan paikallisen jäätelön valmistukseen. Makuja oli valittavana useista eri hedelmistä ja marjoista. Jäätelö oli kyllä todella hyvää ja taatusti tuoretta. Merenantimia oli niin mieletön määrä tarjolla, ettei läheskään kaikkia ehditty viikon aikana maistamaan. 

1. Kasvisruoka ravintola. Buffet maksoi 1,5€ kpl ja oli yksi tämän reissun parhaimmista paikoista. 2. Iltamarkkinat. Paikallinen nakkisämpylä. Hyvää oli! 3. Herkkuja oli joka puolella tarjolla. Kaikkia ei ehditty viikon aikana maistamaan kovasta yrityksestä huolimatta. 4. Vietnamilaiset osaavat tehdä jäätelöä!

Majoituimme Gia Thanh Phu Quoc- Guest Houseen, joka sijaitsi 5 min kävelymatkan päässä Duong Dongia halkovasta päätiestä. Majatalo oli ranskalaistyylinen ja todella mukavan paikallisen perheen omistama. 

Kengät ja sandaalit jätettiin sisään tultaessa ulkopuolelle, mikä on aina hyvä merkki puhtaudesta ja siisteydestä. Guest house oli rauhallisen pikkutien varressa, joten siellä oli todella seesteistä. Kahden hengen huone maksoi yöltä hieman alle 6€/hlö. Skootterin sai vuokrattua majapaikasta hintaan 4€/vrk. Alakerrassa oli kahvila, josta sai hyviä Vietnamilaisia herkkuja. Herätyskelloa ei täälläkään tarvinnut, siitä piti huolen pihalla asustava kukkolauma. 

Phu Quoc on noin 50 km pitkä, ja 25 km leveä. Saari on todella kehittynyt ja sieltä löytyy lähes kaikki palvelut mitä vain voi toivoa. Asukkaita on reilu 100 000. Vielä 1950-luvulla saaren väkiluku oli vain 5000. Keskeltä saarta löytyy myös lentokenttä. 

Pohjoispuolella on iso ja moderni vesipuisto, liput maksavat 500 000 d/16€ henkilö. Vieressä sijaitsee luonnonpuisto, jonne tehdään päivän safareita. 

Luimme etukäteen Phu Quoc:n hiekkarannoista, joita oli ylistetty ja kehuttu Vietnamin kauneimmiksi. Osa blogeista ja teksteistä oli päivitetty alle 6 kk sitten. Myöskin rannat joilla vierailimme, olivat saaneet hieman päivityksiä. Suurin osa niistä oli täynnä muovipulloja, alumiinitölkkejä, eväsrasioita, jätesäkkejä, sekä kaikenmaailman roskaa. Myös rantavedessä lillui kaikkea mahdollista. Näky oli lievästi ilmaistuna lohduton. On surullista nähdä hienojen rantojen systemaattista tuhoamista. 

Pohjoisessa sijaitseva, ennen niin kaunis Ganh Dau Beach oli täysin pilalla. Rantahiekka oli punaisen ruskeaa. Muovia oli käsittämätön määrä. Long Beach on taas jäänyt jättimäisten resorttien jalkoihin. Suurin osa rantaviivan palmuista on kaadettu. Tällä hetkellä keskelle Long Beachiä rakennetaan kymmenien hehtaarien kokoista Resort-kaupunkia. Joitakin autioita ranta-alueita Long Beachiltä voi vielä löytää, mutta nekin on kirjaimellisesti muovitettu pilalle. 

Käytännössä kaikki hiekkarannat saaren länsipuolelta on tuhottu, eikä tähän ole mennyt aikaa kuin puoli vuotta. Kävimme jokaisen rannan Phu Quocilta katsomassa.

1. Saaren pohjoispuolella sijaitseva Ganh Dau Beach. Koko ranta oli täynnä muovia ja roskaa. 2-3. Long Beach. Rannan läheisyyteen oli perustettu kaatopaikka.

Itärannikolla Sao Beach ja Khem Beach olivat vielä kohtuullisen hienossa kunnossa. Vesi oli turkoosia ja todella lämmintä. Hiekka oli kuin puuterilunta. Näillä rannoilla on pari resorttia, jotka pitävät ympäristöä puhtaina ainakin toistaiseksi. Täällä vierailimme lukuisia kertoja uimassa ja nauttimassa tuoreista hedelmistä tehtyjä mehuja. Duong Dongin kylästä ajaa näille rannoille reilussa puolessa tunnissa. Molemmilla rannoilla oli pari pientä kahvilaa ja ruokapaikkaa. Kun osti jotain pientä syötävää tai juotavaa, pääsi omaan riippumattoon rentoutumaan ja katselemaan kauniita maisemia. Miellyttävä merituuli viilensi ihoa ja hikoilu hellitti hetkeksi. 

Joka puolella saarta on käynnissä rakennushankkeita. Hotelleja, resortteja, lomakyliä ja uusia moottoriteitä rakennetaan kiihtyvällä vauhdilla. Muutaman vuoden kuluttua saaren alkuperäisestä luonnonkauniista olemuksesta on jäljellä vain muisto. 

1-2. Khem Beach. Valkoinen hiekka ja turkoosi vesi. Niitä harvoja rantoja, joita ei oltu vielä tuhottu.  3. Ong Lang Beach. Kokonaisen ananaksen sai kuorittuna alle eurolla.

Phu Quoc, Sao Beach.

Onneksi Phu Quocilla oli paljon muutakin mielenkiintoista kuin hiekkarannat. Pohjoisessa on pieniä paikallisia kyliä, missä katumarkkinoita löytyy keskeltä kylää halkovaa pääkatua. Saaren eteläpuolella on maailman pisin Cable Car- rata. 

Se on lähes 8 km pitkä, ja vie matkustajat henkeäsalpaavien maisemien yli Pineapple Islandille. Lipun hinta on noin 22$ / aikuinen. Lähellä Sao Beachiä on myös Coconut-Prison. Vankilaan on ilmainen sisäänpääsy. Parakeissa on lasikuitunukkeja esittämässä, mitä kauheuksia leirillä on aikoinaan tapahtunut. Vankila rakennettiin 1949-1950 ranskalaisten toimesta. Emme kuitenkaan vierailleet täällä, meillä oli vielä tuoreessa muistissa Phnom Penhin kidutusvankilan kauheudet. 

Löysimme Duong Dongista todella hyvän paikallisen perheravintolan nimeltään Kim's Seafood. Se sijaitsee päätien varrella, 3 km keskustasta etelään. Paikan erikoisuus oli kookosjääkahvi, ja siitä tulikin välittömästi suosikkijuoma. Reseptiä yritin udella, mutta turhaan. 

Kahvi oli yksi parhaimmista kahveista, mitä olen ikinä maistanut. Muutenkin pienen ja idyllisen ravintolan tarjoamat herkut vievät kielen mennessään, eikä hintakaan päätä huimannut. Tässä paikassa kannattaa myös maistaa grillattua possua riisin kera, joka oli erittäin maukasta. 

Vietimme saarella viikon päivät, ja ajoimme skootterilla ympäriinsä satoja kilometrejä. Joka ilta kävimme herkuttelemassa yömarkkinoilla. Phu Quoc oli todella kaunis saari. Tykästyimme etenkin siellä vallitsevaan rentoon ilmapiiriin. Lämpötila huiteli päivisin +33-36 asteen tienoilla. Yöllä lämpötila laski +27 asteeseen. Parina päivänä oli pilvistä ja viileämpää, joten skootterilla oli mukava ajella pidempiä matkoja. Muutamana yönä oli kohtalaisen raju ukkosmyrsky, mutta aamulla paistoi aurinko taas kirkkaalta taivaalta. 

1. Paikallisen perheen omistama erinomainen ravintola, jossa usein vierailimme: Kim’s Seafood - ravintola. 2. Kookoskahvi vei sydämen. 3. Bai Dai. Tommy’s Beach house. 4. Maukas kananuudeli keitto. Hintaa 1,5€. 5. Kevätkääryleitä nuudelin kera.

Yhtenä päivänä menimme nostamaan pankkiautomaatista rahaa, koska majapaikka piti maksaa käteisellä. Kone meni jumiin ja kortti jäi sisälle. Viisi minuuttia paukuttelin automaatin näppäimistöä. En tiedä mitä tapahtui, mutta onneksi kone sylkäisi kortin pihalle. Tällä automaatilla ei enää vierailtu. 

Päätimme, että on ehkä parempi nostaa rahaa pankin yhteydessä olevasta automaatista. Niin ainakin luulimme. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes piti saada rahat ulos automaatista. Nostin 110€ paikallisena valuuttana, mutta en saanut rahoja enkä myöskään kuittia nostosta. Kortti sentään tuli takaisin. Illalla tarkistin verkkopankista tilitapahtumat, mistä huomasin että automaatti oli veloittanut 110€ tililtä. 

Seuraavana päivänä menimme paikalliseen pankkiin selvittämään asiaa. Kukaan ei siellä tietenkään puhunut englantia. Sen verran saimme kielimuurin takaa selvää, että meidän olisi pitänyt aloittaa sähköpostin välityksellä asian selvittely pääkonttorin kanssa, joka sijaitsi Saigonissa.. Jäi eurot saamatta. 

Laitoin Visalle sähköpostia ja reklamaation tapahtuneesta. Neljän tunnin päästä asia oli kunnossa ja rahat tulivat tilille parissa päivässä. Asian selvittely jatkuu edelleen Visan toimesta. 

Tällä reissulla on kolme kertaa mennyt automaatti jumiin ja kortti jäänyt sisälle. Kaksi kertaa Kambodzassa, kerran täällä Vietnamissa. Aina kortti on kuitenkin onneksi saatu takaisin. Yllättävän paljon on tullut vastaan automaatteja, jotka eivät jostain syystä anna rahaa, menevät jumiin, tai eivät muuten vain toimi kunnolla. 

Lähestyvä myrsky Duong Dongin satamassa.

Viikko meni nopeasti ja oli aika jatkaa matkaa eteenpäin kohti Saigonia. 

Guest housen omistaja varasi meille pakettimatkan Saigoniin. Hintaa tuli yhteensä kahdelle lipulle 50$ ( noin 40€ ). Meidät noudettiin aamulla klo 7 majatalon etuovelta, josta jatkoimme 10 km kohti lauttarantaa. Reilun 1,5 tunnin lauttamatkan jälkeen meidät kuljetettiin minibussilla linja-autoasemalle, jossa odotti leimatut bussiliput ja kyyti Saigoniin. Matka kesti 12 tuntia. Pysähdyimme muutaman kerran syömään. Saigonissa bussi jäi esikaupunkialueelle, josta kyyti jatkui minibussilla vielä reilut 8 km matkatoimiston oven eteen. Tämä kaikki maksoi siis vain 25$/hlö. Laskin, että jos olisimme järjestäneet kaikki etapit itse, olisimme maksaneet 4$ enemmän. Joskus kannattaa siis ottaa pakettimatka.