Lähtö Vietnamista herätti ristiriitaisia tunteita. Vietnamiin oli kehittynyt kuuden viikon aikana pienimuotoinen viha-rakkaus suhde. Käytännössä olimme olleet koko Vietnamin matkan tien päällä ja muuttaneet jatkuvasti majapaikasta toiseen. Pieni matka väsymys kolkutteli jo nurkan takana. Kaikki se Vietnamin kaoottisuus, meteli, ja pitkät siirtymät olivat nyt kuitenkin jäämässä taakse. Oli selvästi aika pysähtyä hetkeksi lataamaan akkuja. Toisaalta, myös pientä ikävää ja haikeutta pystyi aistimaan, kun nousimme siiville Hanoin lentokentältä. Meillä molemmilla oli hymy herkässä, kun mietimme mitä kaikkea mukavaa lähipäivät toisivat mukanaan. Singaporessa meitä odotti viisumin hakuprosessi Indonesiaan. Lisäjännitystä siihen toi vappu, jota ei jostain syystä oltu laskettu ollenkaan mukaan seuraavia lentoja varatessa. Menetimme siis heti kättelyssä yhden viisumin käsittelypäivän sen takia, josta kerroimme aiemmassa päivityksessä.

Singapore Airlines:n kone laskeutui Changin kansainväliselle lentokentälle aikataulussa. Otimme kamat kantoon ja suuntasimme lukuisten turvatarkastusten jälkeen metroon, jolla matkustimme reilun puolen tunnin etapin Singaporen keskustaan. Metro on täällä nopea, kätevä, ja lisäksi se on edullinen. Liput maksoivat yhteensä 5$. Taksilla matka olisi ollut monta kertaa kalliimpi. Majoituimme neljäksi yöksi Victoria-hotelliin, jonne käveli Bencoolen MRT-asemalta alle 10 minuutissa. Aamusta asti oltiin oltu taas liikkeellä, joten kävimme pikaisesti iltapalalla ja menimme suoraan nukkumaan. 

Seuraavana päivänä oli vappu, jonka kunniaksi päätimme lähteä brunssille ja irtokarkkeja ostamaan. Tilattiin Grab-taksi hotellin eteen ja suunnaksi otettiin Ikea Alexandra. Vietnamissa vietetyn kuuden viikon nuudeli - ja riisikuurin jälkeen lihapullat ja perunamuusi maistuivat sanoinkuvaamattoman hyvältä! Uuden päivityksen sai myös matkabudjetti. Neljä yötä Singaporessa kaikkine huvituksineen maksoi saman verran kuin Vietnamissa 2,5 viikkoa! 

Singapore on turvallinen ja todella siisti suurkaupunki. Hanoin jälkeen oli jopa pientä kulttuurishokkia havaittavissa. Missään ei näkynyt pienintäkään roskaa tai muovipussia. Katukuvasta puuttui tyystin jatkuva tööttien ja torvien pärinä, sekä miljoonat skootterit ja muut kulkupelit. Kontrasti näiden kahden kaupungin välillä on melkoinen. Kommunikointi käy Singaporessa helposti, koska englantia puhutaan joka paikassa.

Varsinainen syy tulla Singaporeen oli viisumin hakeminen Balille. Muu aika käytettäisiin huvitteluun ja herkutteluun. Siinä onnistuttiin aika hyvin. Halvan ja herkullisen ruoan ystäville suosittelemme Lau Pa Sat - nimistä Food Court:a, jossa on lähes kaikki Aasian maukkaat keittiöt edustettuna. Tällä kertaa tutustuimme intialaiseen ja turkkilaiseen ruokaan. Toinen erinomainen keittiöiden keskittymä on nimeltään Maxwell Food Centre, jossa suuresti arvostamani ja edesmennyt Anthony Bourdain on käynyt syömässä yhden maailman parhaimmista kanaruoka - annoksista. Singaporessa on tuhansia hyviä ruokapaikkoja katukeittiöistä ja kahviloista aina fine dining - ravintoloihin. Tarjolla on siis jokaiselle herkkusuulle jotain. Kadulla kävellessä saattaa bongata automaatin, jossa kone puristaa tuoreista appelsiineista raikkaan ja kylmän appelsiinimehun parilla dollarilla! 

Keskiviikkona kävimme laittamassa viisumiasiat vireille. Sen jälkeen hyppäsimme taksiin ja suuntasimme Universal Studioille. Päivän lippu molemmille maksoi yhteensä 94$ (60€). Tätä ei kannata jättää välistä, jos vierailee Singaporessa. Oli kyllä todella hauska ja vauhdikas päivä. Puistossa riittää tekemistä ja näkemistä kaikenikäisille. Yksi hienoimmista elokuva kokemuksista ikinä oli ehdottomasti Transformers: The Ride 4-D!

Seuraavan päivän ohjelmistoon kuului pelkästään passien ja viisumien nouto Indonesian lähetystöstä. Nukuimme pitkään, kävimme erinomaisessa kahvilassa aamupalalla ja kiertelimme yhdessä valtavassa kauppakeskuksessa. Shoppailumahdollisuudet ovat Singaporessa rajattomat. Pelkästään jo ostoskeskuksia on kymmeniä.

1-2. Singapore, Universal Studios: Transformers 4-D 3. Lau Pa Sat - food Court

Perjantaina hyppäsimme aamulla taksiin ja suuntasimme lentokentälle. Tästä alkaisi vähintään kahden kuukauden visiitti Indonesiaan ja Balille. Singaporen lentokenttä on todella miellyttävä, helppo ja moderni. Kentällä on kaikki mukavuudet mitä väsynyt matkaaja voi tarvita. Osasta terminaaleista löytyy löhötuoleja, jalkahieronta laitteita, säkkituoleja, hiljennettyä osastoja, uninurkkauksia ja vaikka mitä. Suuntasimme Balille 4 terminaalista. Laskeuduimme Denpasarin kentälle 2,5 tuntia myöhemmin. 

Rajamuodollisuuksineen jonotusaika venyi lähes kolmeen tuntiin. Muutama turisti otti kuvia valtavasta satojen metrien jonosta, joka kiemurteli passintarkastuksen tuloaulassa. Päätin itsekin ottaa yhden kuvan sen kummemmin asiaa ajattelematta. Ei mennyt aikaakaan, kun rajavartija koputti olkapäähän ja käski tiukalla äänensävyllä poistamaan kuvat puhelimesta. 10 minuuttia aiemmin eräs työkaverini oli lähettänyt minulle lyhyen K-18 videon, jota rajavartija tietysti luuli kentällä kuvatuksi. Hän vaati nähdä videon, vaikka olin jo sen ainoan kuvan poistanut. Kirosin mielessäni työkaveria ja täydellistä ajoitusta jälleen kerran. Tilannetta ei helpottanut yhtään, että vartija seurasi haukan katseellaan jokaista sormen liikettä puhelimen näytöllä. Sain kuin sainkin poistettua videon näyttämättä sitä rajavartijalle. Kannattaa siis tarkoin harkita, mitä materiaalia puhelimessa säilyttää, kun matkustaa islamistiseen valtioon ja napsii kuvia lentokentältä.. 

Olimme varanneet tulevasta majapaikasta kuljetuksen valmiiksi Ubudiin. Hinta oli sama kuin taksilla eli 300 000 IDR (18,5€), mutta kaikki ylimääräinen säätäminen jäi pois. Matkaa tuli kentältä majapaikkaan 30 km ja ruuhkista johtuen siihen meni 1,5h aikaa. 

Bali herättää ihmisissä suuria tunteita. Osalle se on turistirysä, toiset löytävät sieltä unelmien matkakohteen. Balia kutsutaan myös nimellä Australian Kanariansaaret. Balilla asuu noin 4 miljoonaa ihmistä, saman verran siellä käy turisteja vuosittain. Bali on kuitenkin uskomattoman monipuolinen matkakohde. Sen on onnistunut säilyttää omaleimainen kulttuurinsa ja taideperintönsä. Uskonnoista näkyvimmin on läsnä omalaatuinen hindulaisuus paholaisineen ja lukuisine jumalineen. Paikallisten päivärutiinit pyörivät tarkasti uskonnon ja siihen liittyvien erilaisten rituaalien ympärillä. Balin hindulaisuus eroaa niin paljon intialaisesta hindulaisuudesta, että käytännössä se on täysin oma uskontonsa. Luonto on Balilla mykistävän kaunis ja vehreä. Saarella on kaksi tulivuorta, joista toinen on aktiivinen ja nimeltään Agung. Se kohoaa yli 3000 metriin ja sinne tehdään aamuisin patikointiretkiä. Tosin tällä hetkellä se on suljettu viimeaikaisten purkausten vuoksi.

Moni mieltää saaren vain rantalomakohteena, mutta ennemminkin Bali on kulttuurimatkakohde. Suurin osa kaikista turisteista jää Kutalle, Sanurille tai niiden lähialueille. Kulttuurista, erinomaisesta ruoasta sekä joogasta kiinnostuneet suuntaavat Ubudiin ja muualle sisämaahan. 

Ubud. Paikallinen Krisna warung. Maailman paras sate ayam - annos.

Moni matkustaa lähisaarille, joista käymisen arvoisia ovat esimerkiksi Nusa Lembongan, Nusa Penida, Lombok ja Gilin saaret. Lippuja näille saarille saa ostettua kymmenistä eri matkatoimistoista ympäri Balin saarta. 

Varasimme viisi ensimmäistä yötä Bondok Mundeh - nimisestä kotimajoituksesta Ubudista. Huone oli todella siisti, ilmastoitu, valoisa, ja siihen kuului oma patio. Aamupala sisältyi huoneen hintaan. Aamupala koostuu Balilla yleensä tuoreista hedelmistä, maukkaasta munakkaasta, kahvista ja teestä. Monesti tarjolla on myös paahtoleipää ja tuorepuristettua hedelmämehua. Maksoimme huoneesta 10€ yö. Omistajana toimi Surya - niminen herrasmies, jonka ystävällisyys ja omistautuminen majatalon pitäjänä oli jotain ainutlaatuista. Lukuisat kerrat juttelimme hänen kanssaan balilaisista perinteistä, kulttuurista ja elämäntyylistä. Surya järjesti meille 125cc skootterin, jonka vuokrasin heti kuukaudeksi. 

Saimme neuvoteltua hinnaksi 2,40€ / vrk. 

Yhtenä iltana olimme paluumatkalla joogasta, kun skootterin takarengas puhkesi. Vettä alkoi sopivasti satelemaan. Ei oltu vielä ehditty ostamaan paikallista SIM-korttia reitittimeen, joten emme saaneet heti soitettua apua. Talutimme skootteria muutaman sata metriä kunnes löysimme kahvilan, jossa oli ilmainen Wi-Fi. Saimme sieltä soitettua skootterin vuokraajalle, joka tulikin balilaisen viisitoista minuuttisen jälkeen hätiin. Saimme uuden 150cc Hondan vanhemman ja laiskemman Scoopin tilalle. 

Ubudin kauniita riisipeltoja. Tegallalang riisiterassit. Kotikatu Ubudissa. Paikallinen tie riisipeltojen keskellä. Riisipeltojen keskeltä voi löytää keinunkin.

Päivät Ubudissa vierivät eteenpäin omalla seesteisellä painollaan. Aurinko, pikkulintujen laulu ja kukot pitävät huolen siitä, ettei herätyskelloa tarvitse laittaa soimaan. Ilmapiiri Ubudissa on rento ja jopa hieman spirituaalinen. Ruoan ja suitsukkeiden tuoksu kantautuu sieraimiin joka puolelta. Tänne tullaan herkuttelemaan orgaanisilla ruoka-annoksilla, joogaamaan lukuisissa huippu studioissa, tai muuten vain lepäämään ja lataamaan akkuja. 

Ubudissa on kilometreittäin todella kauniita kävely - ja pyöräilyreittejä, jotka kulkevat vihreiden riisipeltojen läpi. Korkeuserot ovat suuria, ja maisemat hivelevät silmää. 

Jos kävely ei helteisessä ja kosteassa ilmassa houkuttele, voi sen sijaan vuokrata maastopyörän vaikka päiväksi parilla eurolla. 

Vietimme ensimmäisessä majapaikassa viisi yötä, jonka jälkeen varasimme seuraavat kolme yötä Recep Bungalow nimisestä paikasta AirBnB:n kautta. Se sijaitsi pari kilometriä Ubudin keskustasta länteen, trooppisen puutarhan keskellä. Asunto osoittautui kuitenkin hieman pettymykseksi. Etsimme nimeomaan asuntoa, jossa olisi oma keittiö kokkausta varten. Nettisivujen kuvat eivät vastanneet lähellekään todellisuutta. Onneksi emme buukanneet tätä paikkaa pidemmäksi aikaa, 3 yötä sai luvan riittää. Huoneisto oli todella pimeä ja synkkä, muurahaisten ja ötököiden valtaama. Öisin lämpötila nousi sisällä tuskattuvan korkealle, eikä nukkumisesta meinannut tulla mitään. Väsynyt kattotuuletin siellä oli, muttei siitä kyllä ollut mitään apua. Iso plussa pitää antaa kuitenkin hulppeasta parvekkeesta, herkullisesta aamupalasta ja näkymästä puutarhaan. Yhtenä aamuna heräsimme ihmisten huutoon ja mekkalaan, puutarhaan oli eksynyt parimetrinen käärme. 

Pari päivää olimme kuumeisesti etsineet sopivaa majoitusta, jonka olisimme valmiit vuokraamaan heti kuukaudeksi. Booking.com sivuston kautta sellainen löytyikin. Virheistä oppineina kävimme katsomassa paikan etukäteen. Majatalo oli nimeltään Rumah Taman. Heti sisälle päästyämme totesimme, että juuri tälläistä asuntoa me ollaan etsitty. Todella valoisa, siisti ja yksinkertaisen tyylikkäästi sisustettu suuri makuuhuone teki välittömästi vaikutuksen. Kaunis kylpyhuone, jonka suihkusta tuli kuumaa vettä. Makuuhuoneesta pääsi suoraan omalle hulppealle parvekkeelle, jossa oli oleskelutila ja täysin varusteltu keittiö, kaasuliesi sekä jääkaappi. Varasimme huoneen samana päivänä seuraavaksi neljäksi viikoksi. 

Ubud, Rumah Taman Homestayn pääsisäänkäynti. Omalta parvekkeelta oli hienot maisemat.

Söimme aamuisin tuoreita hedelmiä, keitimme monesti kaurapuuron ja katselimme, kun puutarhan isossa palmussa pikkulintujen poikaset harjoittelivat pesästä lähtöä. Lintujen ja undulaattien laulu oli kaunista kuunneltavaa. Ostimme Yoga Barn - studiolle 20 kerran kortin. Vastaava kortti ostettiin myös Radiantly Alive Yogaan. Kävimme joka toinen päivä Astanga -tai Vinyasa joogassa, joka toinen päivä Yin-joogassa. Jälkimmäinen on hieman kevyempää joogaa, keskittyen rentoutumiseen ja pitkiin venytyksiin, hengitystekniikkaa unohtamatta. Kävimme joogassa aamupäivällä, jonka jälkeen oli mukava käydä syömässä hyvä lounas. Usein vetäydyimme hetkeksi päiväunille, ja sitten olikin hyvä alkaa suunnittelemaan tulevaa illallista. Ubud on täynnä toinen toistaan parempia kasvisruoka ravintoloita sekä paikallisia edullisia warungeja. Tarjolla on länsimaista ruokaa, fuusioruokaa ja kymmeniä pieniä erikoiskahviloita. Täältä löytyy varmasti jokaiselle herkkusuulle oma lempipaikka. Paikallisessa warungissa (pieni ravintola, jossa on yleensä 3-5 pöytää) ruoka-annoksen saa noin kahdella eurolla. Länsimaisissa paikoissa ruoka on kalliimpaa, johtuen muunmuuassa verotuksesta. Laskun loppusummaan lisätään verot ja palvelumaksu yhteensä 15%. 

Tapasimme Ubudissa amerikkalaisen pariskunnan, Cindyn ja Jackien. Tutustuimme heihin jo aikasemmin Vietnamissa Tam Coc:ssa. He olivat ajaneet moottoripyörällä koko Vietnamin etelästä pohjoiseen. Matkaa kertyi pyörän päällä yli 4000 km. Kovia mimmejä, ei voi muuta sanoa. Söimme heidän kanssaan lukuisat herkulliset lounaat ja päivälliset, ja vietimme monet mukavat hetket yhdessä. Kerran kutsuimme heidät syömään, Maarit valmisti herkullisen linssicurry/kookosroti illallisen meidän omassa keittiössä. Lauantaisin haimme tuoreet hedelmät, vihannekset ja muut ainekset suoraan paikalliselta torilta, missä hintataso oli huomattavasti alhaisempi kuin isommissa marketeissa. Torilta saa esimerkiksi kilon tuoreita passionhedelmiä eurolla. 

Hedelmät ovat tuoreita ja makeita. Kuvassa Dragon fruit. Ubud, ravintola Moksa. Raakaruokaa parhaimmillaan. Ubud, Prima warung. Indonesialainen perinneruoka Nasi campur kasvisversiona. Ubud, Radiantly alive yoga studio. Aamuinen Vinyasa alkamassa.

Olimme aina halunneet käydä tulivuoren huipulla. Mt. Agung oli purkautunut viimeisen puolen vuoden aikana parikin kertaa, joten sinne ei ollut mitään menemistä. Toinen rauhallisempi ja matalampi tulivuori on nimeltään Mt. Batur, joka kohoaa 1717 metrin korkeuteen. 

Sinne järjestetään joka päivä opastettuja retkiä. Tulivuorelle voi toki tehdä omatoimimatkan, mutta opas sinne täytyy palkata lipunmyynnistä joka tapauksessa mukaan. 

Huhuja liikkuu niin mafian otteesta, kuin myös turvallisuussyistä, minkä takia huipulle ei voi yksin mennä. 

Varasimme retken matkatoimistosta seuraavalle päivälle. Lähtö olisi klo 2.30 aamulla. Unet jäivät melko lyhyiksi edellisenä yönä, ja matkaan lähdettiin enemmän ja vähemmän silmät ristissä. Oli vielä pilkkopimeää, ja ilma täynnä yöeläinten ääniä. Hyppäsimme minibussin kyytiin majapaikkamme edestä. Matka kesti Mt. Baturille noin 1,5 tuntia, jonka aikana pysähdyimme kerran ns. huoltoasemalle kahville ja uppopaistetulle banaanille. Vuoren lähellä oli iso parkkialue, jonne minibussi pysähtyi. Meidän lisäksi matkaan lähti muitakin retkikuntia. Eväsrasiat, juomapullot ja taskulamput jaettiin jokaiselle. Aamupala nautittaisiin huipulla auringon noustessa. Kuulosti oikein hyvälle! Lämpötila oli +16 astetta ja ilma kostea. 

Pimeässä 13 hengen retkikunta suuntasi kohti Mt. Baturin alarinteitä. Tie oli aluksi päällystetty, mutta muuttui pian kapeaksi kinttupoluksi. Reitti oli kohtalaisen haastava, eikä mennyt kauaakaan, kun pitkähihaisen paidan joutui vaihtamaan lyhythihaiseen. Polku kapeni ja muuttui jyrkemmäksi. Piti olla todella tarkkana mihin astuu. Reitti muodostui pääsääntöisesti vulkaanisista ja pienistä kiven lohkareista, joka teki siitä petollisen liukkaan. 

Vartti noustiin aina ylöspäin, jonka jälkeen pidettiin pieni hengähdystauko ja katsottiin, että kaikki ovat tallella. Oppaat olivat todella ammattitaitoisia ja puhuivat hyvää englantia. Muitakin retkikuntia oli liikkeellä, mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti. Vajaan kahden tunnin nousun jälkeen aloimme saavuttaa huippua. Vielä muutamat hikipisarat ja ponnistelut, kunnes pääsimme perille. Paita oli liimaantunut selkään kiinni. Ylhäällä huipulla oli yllättävän raikasta. Märkä paita piti vaihtaa kuivaan ja laittaa muutenkin lämmintä päälle.

Sumupilvet leijuivat ympärillä, eikä pimeydestä johtuen juuri nähty muutamaa metriä kauemmas. Otimme hyvän asennon ja istuimme odottamaan. Kun auringon ensimmäiset säteet tulivat taivaanrannasta näkyviin ja paljastivat pikkuhiljaa punertavat vuorenhuiput, oli näky jotain sanoinkuvaamattoman kaunista. Siinä oli jotain, mitä ei koskaan aiemmin oltu nähty. Tänne nouseminen ja lyhyet yöunet olivat kyllä kaiken tämän arvoista. Sumupilvet peittivät rinteitä ja näytti siltä, kuin vuorten huiput nousisivat valkoisen lumipatjan läpi korkeuksiin. 

Söimme alhaalla jaetut eväspaketit ja ihailimme maisemaa. Pikkuhiljaa valo vei voiton pimeydestä ja aamu alkoi sarastaa. Taivaan värit vaihtuivat sinisen punaisesta keltaiseen. Vietimme huipulla reilun tunnin verran aikaa, jonka jälkeen lähdimme laskeutumaan pikkuhiljaa eri reittiä alas. Jos ylös kavutessa meni kaksi tuntia, niin saman verran kesti tulla pois. 

Paluumatkalla olisi ollut mahdollisuus tutustua paikallisen kahviplantaasin toimintaan. Kaikki retkikunnan jäsenet olivat kuitenkin sen verran voipuneita, että jatkoimme suoraan takaisin Ubudiin ja päiväunille. Retki kestää kaikkiaan noin 10 tuntia. Jos kaikki menee hyvin, keskipäivällä ollaan jo takaisin majapaikassa. Hintaa tälle pakettiretkelle tuli yhteensä 48€ kahdelta henkilöltä. 

Henkeä salpaavat näkymät Mt. Baturin huipulta hetki auringonnousun jälkeen. Loppumetrit alas Mt. Baturilta.

Ubudissa vietetyn viiden viikon jälkeen ajoimme skootterilla 55 km Balin saaren eteläkärkeen Uluwatuun. Olimme siellä 3 yötä, josta jatkoimme matkaa Ubudin kautta Amediin. Se sijaitsee saaren itäisessä kärjessä. Mitä kaikkea näillä reissuilla tapahtui, kerromme seuraavassa päivityksessä.