Kohti Vietnamin itärannikkoa: Quy Nhon - Hôi An
toukokuuta 08, 2018
Postikorttimaisemaa Hoi An:ssa.
Quy Nhon - Aito vietnamilainen rantakaupunki
Hyvästelimme Đa Latin haikein mielin. Matka jatkui vuorten halki upeissa maisemissa serpentiiniteitä pitkin. Laskettelimme 1500 metrin korkeudesta pikkuhiljaa alaspäin. Reilu tunti meni joutuisasti, kunnes pysähdyimme keskelle vuoristoa. Tie oli poikki, ja kaistat suljettu puomeilla. Paikalle oli pysähtynyt kymmeniä moottoripyöriä, kuorma-autoja sekä muutama linja-auto. Pysähdys kesti hieman toista tuntia, jonka aikana moni kävi ulkona ihastelemassa jylhiä vuoristomaisemia ja syömässä omia eväitä. Ylimääräisen pysähdyksen syykin selvisi, työkoneet kunnostivat kapean tien kallioseinämää. Vuoren rinnettä oli sortunut ajokaistoille tehden niistä entistäkin kapeampia.
Loppumatka meni Netflixiä ja maisemia katsellessa. Tulipa siinä otettua pienet päikkäritkin. Bussi ajoi Nha Trangin viereistä ohitustietä pitkin, joten emme nähneet vilahdustakaan tästä turismin valtaamasta ja kalliista merenrantakaupungista. Saavuimme Quy Nhonin pikkukaupunkiin iltapäivällä etuajassa, vaikka matkalle mahtui yksi ylimääräinen tunnin pysähdys.
Majapaikkaan oli matkaa 3,5 km pieneltä linja-autoasemalta, joten otimme taksin alle. Silmiin pistävää täällä oli siisteys. Kadut ja puistot olivat huoliteltuja, eikä roskia juuri näkynyt. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Lämpötila oli +30 asteessa, mikä tuntui todella miellyttävältä Đa Latissa vietetyn raikkaan ja kostean viikon jälkeen. Tulevat neljä yötä viettäisimme pienessä Halo Hostellissa, joka valikoitui toisten asiakkaiden tekemien arvioiden perusteella. Tämä nätti ja raikkaasti sisustettu sympaattinen hostelli oli avattu vasta muutama kuukausi sitten. Saimme ylimmän kerroksen huoneen omalla parvekkeella. Käytävän päässä oli jaettu WC, mutta käytännössä meidän aikana siinä ei montaa muuta ihmistä käynyt. Taisimme olla ensimmäiset pari yötä ainoat vieraat koko hostellissa! Hintaa tuli 2 hengen huoneelle alle 11€/yö. Alakerran keittiössä teimme muutamana aamuna itse aamupalan.
Hostellissa oli pyykinpesukone, jota sai vapaasti käyttää. Pesimme kaikki matkalla ryvettyneet vaatteet parin päivän aikana. Kuivaus onnistui helposti katetulla kattoterassilla, minne oli viritetty narut ja hengareita sitä varten. Mukava yllätys oli, ettei pyykinpesusta tarvinnut maksaa mitään.
 |
| Matkalla Quy Nhoniin vuoristotie oli toista tuntia poikki. Halo Hostel. Kierrätysmateriaaleja oli käytetty hienosti sisustuksessa. |
Tulo päivänä tutustuimme vain lähiympäristöön ja testasimme pari hyvää ruokapaikkaa sekä kahvilaa. Oli todella mukava huomata, että tämä kaunis rantakaupunki oli säästynyt vielä toistaiseksi massaturismilta. On kuitenkin jo havaittavissa, että niin vietnamilaiset kuin muutamat länsimaisetkin sijoittajat ovat tiedostaneet paikan potentiaalin. Voisin vaikka lyödä vetoa, että 3-5 vuoden päästä Quy Nhon:ssa on täysi kuhina päällä. Tähän asti Quy Nhon on toiminut lukuisten matkaajien ns. läpikulku kaupunkina, jossa vietetään vain yksi yö matkalla Nha Trangista Hôi Aniin ja toisinpäin. Näimme viiden päivän aikana vain kourallisen tänne eksyneitä reppureissaajia. Paikallisia turisteja ei ollut nimeksikään.
Tuttuun tapaan otimme majapaikasta skootterin alle, ja lähdimme tutkimaan uutta kaupunkia. Ensimmäisen kerran tällä koko reissulla tuli vastaan sähköpyöriä ja sähkömopoja. Ne olivat varsinkin paikallisten nuorten ja koululaisten suosiossa. Tietä ylittäessä kannattaa olla tarkkana, sillä sähköskootteri ei pidä minkäänlaista ääntä. Suuntasimme ensimmäisenä päivänä Quy Nhonia ympäröivälle vuorelle nimeltään Vung Chua, minne ei ollut mitään asiaa normaalilla skootterilla. Piti ottaa alle järeämpi 150cc puoliautomaatti Honda, jossa riittäisi vääntöä huipulle asti. Sinne johtava tie on betonilla päällystetty, kapea ja todella mutkainen. Käytännössä koko matka päätieltä asti ajettiin ykkösvaihteella. Matka huipulle kesti 15 minuuttia, ja mitkä maisemat siellä odottikaan. Ylhäältä löytyi pieni levike ja näköalapaikka, jonka viereen on nousemassa hotelli. Rakennustyöt olivat tosin vasta alkuvaiheessa. Ylhäältä näki koko kaupungin hiekkarantoineen, lukuisine puistoineen ja kauniin turkoosin meren. Täällä ei palmuja kasvanut, vaan jättimäisiä havu - ja kuusipuita aivan kuten Đa Lat:ssa. Näky oli kuin postikortista.
Istuimme hetken näköalapaikalla, joimme vettä, suunnittelimme seuraavaa lounasta ja katselimme hienoa maisemaa. Laulukaskaiden äänekäs sirkutus oli korvia huumaavaa. Ilmassa oli Välimeren tuoksua. Aurinko porotti täydeltä siniseltä taivaalta. Hostellin omistaja varoitteli meitä, että vuoren huipulle pitää ottaa lämmintä vaatetta mukaan, siellä voi olla kylmä.. Lämpötila oli +34 astetta huipullakin, joten varoituksista huolimatta ei tarvinnut palella.
Näköalapaikka muodostui käytännössä parista todella liukkaasta kallion kielekkeestä. Tämän sai kokea Maarit, jonka jalka lipesi liukkaalla kalliolla kun olimme tekemässä lähtöä. Onneksi kaatumisesta selvittiin parilla mustelmalla ja yhdellä venähtäneellä polvella, joka parani muutamassa päivässä.
 |
| Vung Chua - vuoren huipulta oli henkeäsalpaavat maisemat Quy Nhonin kaupungin ylle. |
Quy Nhon:n hiekkaranta on siisti ja yli 6 km pitkä, kuten myös sen vierustaa kulkeva kaunis puistoalue. Keskipäivällä paikalliset ihmiset kerääntyivät sinne viettämään siestaa ja makoilemaan riippumatoissa. Aivan mahtavan rento meininki. Koska turisteja ei ollut, hiekkaranta oli päivisin tyhjillään. Iltaisin paikalliset perheet kerääntyivät sinne uimaan ja pelaamaan pallopelejä. Mekin katselimme täällä pari auringonlaskua. Kilometrejä pitkän rantatien varrelle ilmestyi alkuillasta kymmeniä pieniä ruokakojuja, tarjolla oli jos jonkinmoista syötävää. Tämä kaupunki on erityisen kuuluisa paikallisesta herkustaan. Aamupalaksi kannattaa tilata 'banh hoi' ja lounaaksi 'banh beo'.
On kyllä mielenkiintoista huomata, miten erilaisia kulttuureja ja tapoja mahtuu jokaiseen paikkaan, missä ollaan Vietnamissa käyty. Jokaisessa maakunnassa on omat vivahteensa, niin ihmisten käyttäytymisessä kuin ruokakulttuurissakin. Sama pätee myös liikennekäyttäytymisessä. Mitä pienempi paikka, sen vähemmän liikennesääntöjä noudatetaan ja sitä lujempaa ajetaan. Quy Nhon:ssa paikalliset tulivat kättelemään kahvilassa ja toivottivat lämpimästi tervetulleeksi heidän pikku kaupunkiinsa. Englantia ei täällä juuri puhuttu, mutta hyvin pärjättiin hymyilemällä ja elekielellä. Hintataso on todella edullinen. Halo hostellin lähellä oli paikallisen rouvan omistama suosittu kasvisruokaravintola, jossa söimme todella maittavat lounaat useamman kerran. Maksoimme valtavasta annoksesta vain 0,80€/kpl! Ravintola oli joka päivä pullollaan paikallisista asiakkaista. Muutama Australialainen kahvila löytyy kaupungista myös, mikäli tekee mieli hampurilaista. Pekoniburgeri ranskalaisilla irtoaa noin viidellä eurolla.
 |
| Quy Nhon:n ranta on 6 km pitkä. Päivisin rannalla ei ollut ruuhkaa. |
Ky Co Beach - Yksi Vietnamin kauneimmista rannoista..
Yhtenä aamuna hyppäsimme jälleen kerran Hondan selkään ja suuntasimme pohjoiseen 25 km päähän Nhon Ly - nimiseen pieneen kalastajakylään. Tarkoitus oli käydä katsomassa muutama hieno kallioiden ympäröimä ranta. Vaikkakin, että olimme tehneet taustatutkimusta, jutelleet paikallisten kanssa, sekä katsoneet kartasta useamman kerran, emme löytäneet kyseiselle rannalle johtavaa tietä. Google Maps näytti kirjaimellisesti, että kylän kadut ovat meren päällä. Yksikään katu tai tie ei ollut oikeassa paikassa, eivätkä nimet pitäneet paikkaansa. Olipa helppoa löytää perille!
Takaiskusta huolimatta oli mukava käydä katsomassa paikallisen kalastajakylän meininkiä ja ihailla upeita maisemia. Välillä ajelimme suurten hiekkadyynien läpi, näky oli kun suoraan Saharan aavikolta. Valkoista hiekkaa ja dyynejä oli joka puolella! Ostimme pienestä kioskikärrystä lisää juotavaa mukaan, koska olimme lähteneet matkaan vain pienellä vesipullolla. Vettä kannattaa olla aina reilusti mukana. Voihan käydä niinkin ikävästi, että kulkupeli sanoo sopimuksen irti keskellä pientä ja syrjäistä vuoristotietä. Avun saanti voi täällä kestää pitkään.
Otimme Nhon Ly:sta suunnan etelää kohti. Ajoimme noin 20 km pieniä sora - ja betoniteitä ylös alas. Tiet olivat paikoin karmeassa kunnossa, joten matkavauhti ei päätä huimannut. Seuraavaksi piti löytää Bãi Ky Co - niminen ranta. Melkein löydettiin, joten sekin jäi näkemättä. Täytyy kyllä sanoa, että harvoin ovat olleet karttaohjelmat niin päivittämättä, kun tässä paikassa oli. Kuulimme jälkeenpäin, että FLC Luxory resortin takaa lähtee kapea polku, jota pitkin ajetaan ensin mopolla useita kilometrejä ja loppumatka kävellään tälle eristäytyneelle pienelle rannalle. Jos paikkaa ei tiedä etukäteen, sitä on mahdotonta löytää. Olisi kuulemma pitänyt palkata opas mukaan. Rannalle pääsee myös, jos vuokraa itselleen veneen ja kuljettajan jostain lähialueen kylistä.
Vaikkei nyt päästykään rannalle, fiilis pysyi korkealla. Luonto ympärillä oli karun kaunis, ja päätimme ajella vielä yhteen pieneen kalastajakylään, jonne kertyi matkaa toiset 20 km. Pakaroista oli tunto kadonnut jo aikoja sitten, joten mikäs siinä oli huristellessa. Aurinkokin porotti täydeltä siniseltä taivaalta, eikä alaruumissakaan ollut enää särkyjä.. Betonilla päällystetty kapea ja mutkainen tie oli todella haastava ajaa. Lisäksi, että tie oli kapea, tuuli kuljetti valkoista puuterihiekkaa ajoradalle tehden mutkista todella petollisia.
 |
| Välillä piti tarkastaa kartasta, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Nhon Ly - kalastajakylän ranta. |
Nhon hài:sta pääsee vuokraveneellä pienelle Hon Kho - nimiselle saarelle. Ranta on kokoluokkaa 50 m x 30 m. Saarelle on matkaa 500 metriä. Hiekka on siellä valkoista ja puuterimaista. Eräs paikallinen tuli tiedustelemaan, että halutaanko me mennä Hon Kho:lle. Nälkä alkoi kuitenkin jo muistuttaa itsestään, joten oli pakko lähteä ajelemaan takaisin kohti Quy Nhon kaupunkia. Sinne oli kuitenkin matkaa 30 km, josta vähintään puolet huonokuntoisia teitä pitkin ja tunnottomilla jaloilla.
Quy Nhon:ssa viisi päivää meni nopeasti. Tässä paikassa oli jotain niin alkuperäistä ja aitoa. Todella rento ja mukava paikka, jossa olisi voinut viettää paljon enemmänkin aikaa. Siestan aikana monet liikkeet sulkevat ovensa ja ihmiset vetäytyvät päiväunille. Ilmasto on täällä miellyttävä. Päivisin lämpötila on yleensä +31 asteen hujakoilla, öisin +25 astetta. Sateita saadaan harvoin. Mikäli matkustaa Vietnamissa, tätä paikkaa ei kannata sivuuttaa. Tänne pääsee esimerkiksi Đa Latista, Nha Trangista tai Hoi An:sta. Yleensäkin Vietnamissa matkustaminen on uskomattoman helppoa. Joka paikasta pääsee mihin haluaa ja edullisesti. Käytännössä jokainen hostelli, homestay tai hotelli toimii niin ikään matkatoimistona. Ei se enää tämän helpommaksi voi mennä.
Hôi An - Entisaikojen Vietnamia ja täytettyjä patonkeja!
Tilasimme bussiliput omasta hostellista seuraavaan kohteeseen. Matkaa kertyi 250 km ja päivä meni mukavasti jo tutuksi tulleessa nukkumabussissa. Reitti kulki hiekkadyynien, kuivien mäntykangasmetsien, sekä toinen toistaan isompien hautausmaiden ohitse. Välillä meri vilahteli oikealla puolella.
Hôi An on kaupunki Keski-Vietnamissa. Sen vanha kaupunki on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Kaupunki oli 1400 - 1800 - luvuilla merkittävä kauppasatama, jossa oli kiinalaisten ja japanilaisten kauppiaiden tukikohtia. Hôi An on myös keskivietnamilaisen keittiön keskus. Sehän sopi meille herkkusuille oikein hyvin!
 |
| Hoi An.Vanhan kaupungin väriloistoa. Tämä japanilaistyylinen vanha silta on rakennettu 1590-luvulla, ja se on yksi vanhan kaupungin nähtävyyksistä. Aamupalalla oli runsaasti tuoreita hedelmiä tarjolla. |
Seuraavan viikon ajan kotina toimi Quang Xuong homestay. 2,5 km:n päässä vanhasta kaupungista sijaitseva kotimajoitus oli niin uskomaton, että aluksi mietimme olimmeko edes tulleet oikeaan paikkaan. Taksikaan ei meinannut löytää perille. Huone oli 25 neliön kokoinen, ilmastoitu ja todella puhdas. Sänky oli pari metriä leveä ja patja miellyttävän pehmeä. Vietnam on kuuluisa Aasian kovimmista sängyistään, mutta tämä paikka teki siinä poikkeuksen. Lisäksi huoneeseen kuului iso kylpyhuone, jossa oli amme ja erillinen suihku. Huone oli äänieristetty, joten sinne ei kadun ääniä kuulunut. Kun huoneesta astui ulos, löysi itsensä keskeltä kaunista japanilaistyylistä puutarhaa, jossa kasvoi muun muassa bonsaipuita. Monipuolisen ja runsaan aamupalan sai nauttia puutarhassa lintujen laulua kuunnellen. Yö tässä paikassa maksoi alle 6€/hlö.
Majataloa pitävä perhe oli todella vieraanvarainen, ystävällinen ja mukava. Perhesiteet ovat Vietnamissa tärkeitä. Omista vanhemmista pidetään huolta ja heitä kunnioitetaan. Vastavuoroisesti vanhemmat ja isovanhemmat huolehtivat lapsenlapsistaan ja osallistuvat arjen pyöritykseen. Monesti kaikki perheenjäsenet asuvat saman katon alla, mikä luo taas taloudellista vakautta ja turvaa. Homestay on erinomainen paikka majoittua ja tutustua aitoihin paikallisiin ihmisiin.
Hôi An ei ole varsinaisesti rantakohde, mutta meri löytyy noin 6 km päästä vanhasta kaupungista. Rannat ovat kohtalaisen siistejä, mutta eivät mitenkään kauniita tai erikoisia. Uintia kannattaa harkita tarkkaan, aallot ovat valtavia ja virtaukset vaarallisia. Hukkumistapauksia on useita vuosittain.
Rannan lähialueet ovat kovan myllerryksen keskellä. Joka toinen talo on remontissa ja niistä tehdään majataloja tai pieniä hostelleja. Lisäksi tontteja on raivattu uusien rakennusten ja hotellien tieltä. Rannan nimi on Bãi bièn Cua Đai. Kävimme pyörähtämässä pysäköintialueella, mutta poistuimme yhtä nopeasti kuin olimme tulleetkin. Kymmenpäinen kaupustelija joukko piiritti meidät samantien, kun saavuimme pienelle parkkialueelle. Jopa pyörän pysäköinti oli maksullista täällä.
Majapaikasta saimme polkupyörät koko viikoksi maksutta käyttöön. Hôi An:ssa tulikin pyöräiltyä joka päivä useita tunteja ja siihen vielä kävelyt päälle. Vanhaan kaupunkiin meni kaunis ja rauhallinen kävelytie joen vartta pitkin. Käytimme sitä usein, koska sen varrella oli aivan mahtava kahvila. Sen nimi oli Kha My Café. Erityisesti mansikka-jogurtti smoothie oli niin hyvää, että jo pelkästään sen takia Hôi Aniin kannattaa matkustaa. Kahvila muistutti trooppista puutarhaa. Kymmeniä kukka-amppeleita ja kiinalaistyylisiä värikkäitä lyhtylamppuja oli joka puolella. Iltahämärässä paikka heräsi uskomattomaan valoloistoon.
 |
| Hoi An. Kha My Cafè illan hämärtyessä. Kha My Café. Mansikka jugurttijuoma ja kookosjääkahvi. |
Jottei aika menisi vain syödessä ja kahviloissa istuessa, otimme pyörät alle ja hurautimme Vegetable Villageen. Sinne polkee Hôi An:n keskustasta alle puolessa tunnissa, riippuen tietysti missä kunnossa henkilökohtainen kauramoottori on. Alue on nimensä mukaan pieni kylä, jossa viljellään yrttejä sekä kasviksia perinteitä kunnioittaen. Pieniä polkuja pitkin oli mukava ajella pyörällä ja pysähtyä ihailemaan vihreänä hohtavia riisipeltoja. Vesipuhvelit paistattelivat päivää suurissa vesialtaissa, välillä niitä piti väistää kapealla polullakin. Vettä oli satanut parina päivänä aika reilusti ja tuolloin ilma oli varsin kolea. Pyöräilypäivälle kuitenkin sattui kuuma ja hiostava puolipilvinen sää. Sehän sopi meille vallan mainiosti.
 |
| Vietnaminen herkku bành mí, eli täytetty patonki. Hoi An. Paikallinen viljelijä riisipeltojen keskellä. |
Viikon puolivälissä vuokrasimme yhdeksi päiväksi skootterin, ja suuntasimme Danangiin tarkoituksena käydä katsomassa Marble Mountain eli marmorivuoret. Matkaa kertyi hieman alle 20 km suuntaansa. Päivä oli lämmin ja hiostava, eikä sitä helpottanut yhtään kuuman kostea tuulenvire. Paikka oli kyllä näkemisen arvoinen. Pääsymaksu vuorille oli muutaman euron henkilöltä. Ylös vuorelle pääsi hissillä, mutta se maksoi pari euroa. Sen verran sattui kuuma päivä, että hissillä mentiin ylös ja lopuksi kävelimme portaat alas. Vuorille kannattaa suunnata heti aamusta. Silloin ilma ei ole vielä niin kuuma, eikä siellä ole paljon muita turisteja. Alueella on useita erilaisia temppeleitä, luolia ja ikivanhoja puita. Ylhäältä on vaikuttavat maisemat merelle ja lähialueille. Kannattaa laittaa tänne hyvät kengät jalkaan, sillä kävelyä ja liukkaita portaita riittää. Maistoimme täällä reissun ensimmäiset sokeriruokojuomat. Se oli tietysti makeaa, mutta yllättävän raikas ja hyvä janojuoma helteessä.
 |
| Vegetable Village ja Tra Que Minty Gardenin lounas. Pakollinen turrekuva :). Virkistävä sokeriruoko juoma. Danang. Marble Mountain ja yksi alueen lukuisista temppeleistä. |
Lopuksi vielä yksi käymisen arvoinen kahvila Hôi An:ssa. Bãi bièn Cua Đai - rannan lähellä on ranskalaisen pariskunnan omistama loistava kahvila, josta saa erilaisia leivoksia ja leivonnaisia. Kaikki on tehty ranskalaisella reseptillä. Erityisen hyvää oli jääkahvi. Tätä paikkaa voi lämpimästi suositella. Tämän viihtyisän kahvilan nimi on La Petite Patisserie Hôi An. Maanantaisin paikka on suljettu. Myös siestan aikaan kahvila on pari tuntia kiinni. Tarkemmat aukioloajat löytyvät esimerkiksi Googlesta.
Kahvilan läheltä löytyy rauhallinen ranta, mutta siellä kannattaa olla erityisen varovainen. Rannalla voi nimittäin joutua töihin. Kaksi paikallista miestä yritti vetää suurta metallipoijua vedestä rantahiekalle. Ei mennyt kauaa, kun käskyjä alkoi satelemaan tiukalla äänensävyllä, tietysti Vietnamin kielellä. Kohta meitä olikin puolen tusinaa ukkoja samaa köyttä vetämässä! Sen verran oli poijulla painoa, että paita siinä kastu joka ukolla. Vielä rannalta kun lähdimme, muutamat paikalliset kävivät kiittelemässä avusta.
Viikko kului täällä nopeasti. Oli aika hyvästellä isäntäperhe jälleen kerran. Raskainta matkustamisessa on ehkä se, että varsinkin paikallisiin perheisiin ehtii kiintyä. Juuri kun ihmisiin on alkanut tutustumaan, matka jatkuu eteenpäin. On tämä reissu ollut tähän asti kyllä melkoista tunteiden ja aistien ilotulitusta. Mutta tätähän me lähdettiin hakemaan. Ei se aina helppoa ole, eikä pidä ollakaan. Hyppäsimme Hôi An:sta aamulla linja-autoon, joka suuntasi kohti Hue:n kaupunkia. Hue valikoitui kohteeksi siellä sijaitsevan hylätyn vesipuiston takia. Halusimme ehdottomasti nähdä sen. Se mitä kaikkea Hue:ssa tapahtui, kerromme seuraavassa ja viimeisessä Vietnamin päivityksessä.
Hoi An. Vietnamissa voi joutua töihin myös rannalla.
0 kommenttia
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.