Matkaa kertyi mutkaisia vuoristoteitä pitkin 165 km ja otti noin 5,5 h aikaa. Ensimmäisten kilometrien aikana olin ihan varma, ettei perille päästä hengissä, sen verran rajua oli kyyti. Osa länsimaalaisista matkustajista yökkäili paperipusseihin ja osa makasi lattialla pitkällään pahoinvoinnin takia. Täällä väistetään isompaa tiellä liikkujaa. Käytännössä bussi ajoi puolet matkasta vastaantulijoiden kaistalla töötti ja kaasu pohjassa. Siihen kun lisätään äkkijarrutukset, nopeat väistöliikkeet, kaistan vaihdot ja kuumuus, en ihmettele yhtään, että osa porukasta oli pyörtyä jo pelkästä järkytyksestä. Bussi oli niin täynnä, että puolet matkustajista seisoi keskikäytävällä horjahdellen välillä istuvien matkaajien syliin rinkat selässä. Osa roikkui oviaukosta enemmän ulkona kuin sisällä. Meillä kävi tuuri. Saatiin heti istumapaikat, kun hypättiin kyytiin. Tosin eri puolilta bussia.

Kuumottavan ja hikisen matkan jälkeen saavuimme Mataran bussiasemalle, jossa vaihdoimme Mirissan bussiin. Reilun puolen tunnin kuluttua olimme perillä. Pysäkiltä oli matkaa majapaikkaan alle 100 metriä. Hintaa kertyi yhteensä koko matkalle vaihtoineen 3,2€. Yksityisellä minibussilla olisi myös päässyt Mirissaan alle 4 tunnissa, mutta olisi maksanut 55-70€/2 hlöä.

Mirissa oli mukava pieni kylä, jossa oli lukuisia hyviä ruokapaikkoja. Tuoreita meren antimia oli tarjolla runsaasti. Lämpötila huiteli +35 asteessa, ei tarvinnut palella. Skootteri oli ehdoton peli täällä, joten heti seuraavana päivänä vuokrasin sen naapurista 5€/vrk. Vuokraus kävi nopeasti. Rahat käteen, mopo alle ja heippa. Mitään papereita ei täytetty, eikä mitään kyselty.. Pari kertaa yritti poliisi pysäyttää Mirissassa, mutta eihän suomalainen nyt ymmärrä vieraan maan poliisin käsimerkkejä eikä käskyjä. STOP STOP STOP! Painelin tiesulusta vaan pokkana läpi ja emäntä vielä vilkutteli iloisesti konstaapelin kohdalla.. Kukaan ei edes vaivautunut lähtemään perään. Uusia höynäytettäviä turisteja riittää. Jälkeenpäin juttelin muutaman pariskunnan kanssa, jotka olivat pysähtyneet. He olivat köyhtyneet 1000-2000 rupiaa eivätkä olleet kuittia saaneet. Ne kun sattuu monesti olemaan virkavallan edustajilla lopussa..

Mirissan kylästä kannattaa lähteä vähän kauemmas sivuun, josta löytää autioita luonnontilassa olevia rantoja, sekä autenttisia paikallisia ravintoloita. Vietimme muutaman miellyttävän päivän täällä ja teimme skootterilla pistoja 30 km säteellä Mirissasta. Yövyimme paikallisessa kotimajoituksessa todella leppoisan ja vieraanvaraisen perheen kotona. Täältä voi käydä päivän veneretkellä katsomassa valaita ja delfiinejä hintaan 35€/hlö. Myös monia muita aktiviteetteja löytyy jokaisen makuun surffauksesta melontaan ja snorklaukseen. Kävimme myös Virgin White Tea- plantaaseilla, jonne oli ilmainen sisäänpääsy. Tehtaan työntekijä kertoi tuotannon eri vaiheista ja lopuksi pääsi maistelemaan kymmeniä eri teelaatuja. 

Tässä tehtaassa valmistetaan maailman kallein valkoinen tee, ja olihan se kyllä erinomaista täytyy myöntää. 10 teepussin paketti tätä ihmeainetta olisi maksanut 44€. Online kauppa on myös olemassa ja ilmainen toimitus ympäri maailman.

Ilman mitään sen kummempia suunnitelmia päätimme jatkaa matkaa 25 km päähän pieneen kylään nimeltä Koggala. Bussimatka oli sitä perinteistä mitä tähänkin asti. Liikkuvasta bussista hypättiin rinkat selässä tienposkeen. Löysimme majapaikan lähes tunnin harhailun jälkeen metsätien päästä läheltä järveä. Meinasi olla paita märkänä. Totesin, että täällä on majapaikkojen osoitteet merkitty Google mapsiin noin kilometrin tarkkuudella.. 

Kylässä ei näkynyt yhtään turistia meidän lisäksi, joten mieliala kohosi selvästi ja sai suut muikeaksi. Kyläläiset pyörittelivät päätä ja tulivat kysymään, että ollaanko sitä nyt ihan varmasti oikeassa paikassa, ja mehän oltiin! Korkeintaan pikkusen eksyksissä. Ystävällisten ihmisten hyvillä neuvoilla ja viittomakielellä löysimme hikisinä majatalon pihaan. Tässä kylässä ei paljoa englantia puhuttu. 

Matkalla majapaikkaan kohtasimme lehmiä, koiria, kissoja, lantapaukkuja, liskoja, kaikenlaisia kulkupelejä, sekä valloittavia hymyjä ihmisten kasvoilla. Varsinkin paikallisen koulun lapset olivat hyvin kiinnostuneita ja iloisia uusista tulijoista.

Koggalassa ei varsinaisesti ole mitään sen ihmeempää tekemistä, järvisafaria lukuunottamatta. Mutta se oli tarkoituskin, löytää mahdollisimman hiljainen ja rauhallinen paikka. Jos safarille päättää lähteä, hihkaisee vaan jollekin ohikulkijalle ja 5 minuutissa olet veneessä katselemassa lintuja, käärmeitä ja kaikenlaisia otuksia järven eri sopukoissa. Koggala on kuuluisa myös kalastajistaan, jotka tasapainoilevat vedessä pitkän kepin varressa metrin parin korkeudessa, mutta niitä ei tällä kertaa nähty. 

Majapaikka oli homestay, jonka omisti venäläinen pariskunta. Talossa asui kuitenkin paikallinen perhe, jotka ylläpitivät vasta remontoitua huonetta vierailijoille. Huone oli siistimpi kun monet hotellit missä olen ikinä ollut ja se loisti uutuuttaan. Lisäksi se oli mukavasti sisustettu. Oma iso kylppäri, jonka suihkusta tuli paineella kuumaa vettä! Edellisestä kuumasta suihkusta oli jo aikaa.. Omalta terassilta oli silmää hivelevä näkymä puutarhaan. Majatalo oli käytännössä keskellä viidakkoa kivenheton päässä järven rannasta. Uskomaton paikka.

Koggalasta astuimme jälleen täpötäyteen Colombon bussiin, jonka kuljettaja oli kaikkien rallikuskien isä. Paikallinen musiikki raikas sisällä semmosella bassokorostuksella, että korvavaikut lähti saman tien kuuta kiertävälle. Alkumatka meni miellyttävästi oviaukosta roikkuen, sillä sisään ei oikein mahtunut. Vauhdikkaat 45 km myöhemmin hyppäsimme liikkuvasta bussista ulos Hikkaduwassa.

Hikkaduwa, Salty Swamis-niminen erinomainen kasvisravintola.

Hikkaduwa on surffareiden paikka. Kun katselee aaltojen kokoa, sekä merenkäyntiä on helppo ymmärtää miksi. Kauniita rantoja, lukuisia hyviä ravintoloita, sekä tietysti surffauskursseja. Paikasta huokui rento meininki ja lähes pysähtynyt aika. Löysimme tähän mennessä ehkä yhden tämän reissun parhaimmista majoituksista. 

Tämä paikka oli lähes rannalla, oman puutarhan ympäröimänä ja nimeltään Sweden Inn Guesthouse. Majapaikkaa piti paikallinen ihastuttava vanhempi rouva, jonka kanssa juteltiin monet miellyttävät ja kiinnostavat keskustelut esimerkiksi siitä, miten paikka oli saanut nimensä. Katsoimme myös kuvia Suomesta. Varsinkin revontulet ja lumiset maisemat tekivät häneen vaikutuksen. 

Hikkaduwasta jäi erityisesti mieleen tämä loistava majapaikka, tämän lisäksi vaikutuksen tekivät kauniit rannat, rento meininki sekä orgaaninen kahvila nimeltään Salty Swamis ja sen uskomattomat herkut.

Matka jatkui ensin bussipysäkille. 200 m myöhemmin ja paita hiestä märkänä odottelimme tovin Colombon bussia, joka saapuikin melkein heti. Bussikuski ei edes vaivautunut hiljentämään kohdalla, vaan paahtoi täyttä vauhtia meidän ohi niin, että aurinkolasit meinasivat lähteä mukana. Siitä saatiin makeat naurut. Bussi näyttikin olevan niin täynnä, ettei sinne olisi sisään edes mahtunut. Olisi mukava kerrankin saada istumapaikka. 

Oviaukosta roikkuminen kun tuppaa olemaan hieman hapottavaa hommaa.. Hetkeä myöhemmin kohdalle pysähtyi minibussi, jonka lipunmyyjä huuteli kyytiin. Päästiin istumaan ilmastoituun bussiin, eikä kuskikaan ollut pahin mahdollinen reikäpää. Kyyti oli ehkä siihen mennessä miellyttävin koko Sri Lankan reissun aikana. Hintaa kertyi kahdesta lipusta ja 40 km matkasta 1,26€. Leppoisan matkan jälkeen saavuimmekin Bentotan kylään. 

Matkarutiini on alkanut hieman kehittymään, joten ensin nakattiin kamat majapaikkaan ja siitä suoraan etsimään hyvää paikallista ravintolaa. Googlen offline mapista sekä TripAdvisorista on ollut suunnaton apu niin ruokapaikkaa metsästäessä, kuin myös suunnistamisessa.

Samalla tavalla elämä pyörii tietyissä asioissa reissussakin. Ruokaa on saatava, nestettä juotava reilusti, majapaikka etsittävä, pyykkiä on pestävä ja tarvittaessa kulkupeli on vuokrattava. Pankkiautomaatti on hyvä löytää, täällä kun pelaa kaikki käteisellä myös majoituksen maksaminen. 

Siinä missä Suomessa joutuu suojautumaan pakkaselta, täällä kannattaa suojautua kuumuudelta ja erittäin voimakkaalta auringolta. Tämmönen kalkkilaivan kapteeni kärähtää 20 minuutissa, jos unohtaa perusasiat.

Bentota oli kaksijakoinen paikka. Pari rantaa oli vallattu hienoille Resort-hotelleille, joten niissä ei käyty. Sillan toisella puolella oli vilkas keskusta, vesiurheilupuisto ja monia muita toiminnallisia yrityksiä lähinnä turisteille. Meidän majatalo sijaitsi rauhallisella alueella sillan eteläpuolella vähän syrjässä, joten skootteri oli hankittava jälleen alle. Homestayn ystävällinen rouva soitti puhelun ja seuraavana aamuna olikin menopeli odottamassa portilla. Täällä kyllä palvelu pelaa.

Hikkaduwan ilmastoidun huoneen jälkeen oli paluu normaaliin majoitukseen. Majatalo oli siisti ja kaunis puutarhan ympäröimä. Huone oli varsin pieni, mutta oikein kotoisa ja riittävä meille. Pari eka yötä oli hieman totuttelua +31 asteen yölämpötiloihin. Katossa oli onneksi tuuletin, joka kierrätti kuuman kosteaa ilmaa huoneessa.. En muista olenko koskaan yöllä hikoillut niin kuin täällä! Mutta siihenkin nopeasti tottuu. Ei lämpö luita riko!

Bentotasta jäi mieleen muutama upea ja autio hiekkaranta, sekä muutama erittäin hyvä ruokapaikka. Täällä voi myös tutustua kilpikonnien pelastusoperaatioon eli Sea turtles conservation research projectiin. Joka ilta poikasia vapautetaan mereen auringonlaskun aikaan. Matkailijakin voi siihen osallistua, jos vain kaivaa kukkaroaan tarpeeksi.

Kolmessa viikossa ehtii maistella pienen palan saaresta. Sri lanka on pinta-alaltaan 1/5 Suomen pinta-alasta, mutta asukkaita on n. 22 miljoonaa. Täällä on paljon nähtävää ja koettavaa. Meillä jäi nyt pohjoinen sekä itä-rannikko kokonaan näkemättä, mutta jääköön se ensikertaan. Hintataso on edullinen, mutta esimerkiksi huomattavasti kalliimpi kuin Thaimaa, Laos tai Vietnam. Majoitus irtoaa noin 10-20€ yö riippuen tietysti majatalon tasosta. Hotellit ovat kalliimpia. Ruoka-annos maksaa n. 3-5€ ja olut baarissa saman verran. Tupakka-aski 6€ ja mielettömän herkulliset hedelmäsmootiet 2,60€. 1,5 l vettä saa 0,50 eurolla.

Junalla tai bussilla matkustaminen on käytännössä ilmaista, mutta niissä saakin sitten varautua melko ahtaisiin oloihin. Vasemmanpuoleinen liikenne on vilkasta ja kaoottista. Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä ja iloisia. Apua saa aina kysymättäkin. Köyhyys on paikoin silmiinpistävää. Parhaiten voi auttaa paikallisia ihmisiä majoittumalla heidän koteihinsa ja käymällä paikallisissa ravintoloissa syömässä. Välillä nakkasin seteleitä myös köyhille kerjäläisille. Rannat ovat kauniita, aallot sopivat surffailuun mitä parhaiten. Ilmasto on kuuma ja kostea. Täällä aika pysähtyy helposti rantakahvilassa hedelmäjuomia siemaillessa ja merenkäyntiä ihaillessa!

Tästä on hyvä jatkaa Malesiaan. Seuraavaan kertaan!